Hetki Sinisessä huoneessa

Kolumbialainen taiteilijakolmikko Castrillón, Olarte ja Guzmān kutsui meidät Lapinlahden Siniseen huoneeseen kuuntelemaan ja katselemaan heidän monitaiteellista performanssiaan.
Lapinlahden alueella on erilaisia mielenkiintoisia tiloja taiteilijoille.
Syksyisen pimenevässä illassa saimme keskittyä elämykselliseen ja intensiiviseen esitykseen.
Esitys koostui kolmen hienon taiteilijan yhteistyöstä. Harpisti Natalia Castrillón oli teoksen sielu ja sydän.
Saimme kuulla sekä soitettua musiikkia että laulua. Taitavasti Alejandro Olarte manipuloi musiikista ilmoille uusia sävyjä.
Kaikkeen tähän yhdistyi Paola Guzmānin taitava visualisointi hyödyntäen mm. virtaavaa vettä. Älä kysy minulta, miten tuo kaikki saatiin aikaan ja vielä toimimaan saumattomasti yhteen. Taiteilijat tietävät salaisuuden. Perinteinen kohtasi hienolla tavalla kokeellisen ja uutta luovan. Kolmikon työskentelyä on mahdollista kuulla ja nähdä kahdella uudella muusikolla täydennettynä seuraavan kerran 10.11.2021 Etnosoi -festivaaleilla Malmitalolla.
Huikea hetki Sinisessä huoneessa!

Stadin paras pastamesta – Goose

Kantakaupunkiin muutto on innostanut meitä tutustumaan uusiin ravintoloihin. Juhlistimme uutta kotia lähtemällä illalliselle naapurustoon. Kohteeksi valikoitui meille ennestään tuntematon Goose Eerikinkadulla.
Ulkopuolella oli melkein kymmenen hengen jono seitsemän maissa arki-iltana. Jono kuitenkin liikkui nopeasti ja ravintolan ulkopuolella olevilla tuoleilla pääsi lepuuttamaan jalkojaan. Vilttejä oli jätetty lämmikkeeksi.
Pian meidätkin tempaistiin sisään pirteällä otteella. Sisustus oli rennon retro.
Saimme mukavan ikkunapaikan. Yläkerrassa oli lisää tilaa ruokailijoille.
Goose on pastaravintola, joten tilaus oli sen mukainen. Valintamme mukainen kantarellipasta tuotiin eteemme ja voin vakuuttaa, että tarjolle tuli stadin paras pasta!
Lehtikaalimies Saku kumppaneineen oli hieronut kaaleihin sellaiset mausteet, että kantarellit pääsivät hienolla tavalla oikeuksiinsa. Parmesaani annoksen päällä oli kuin pilven hattara. Pasta oli tuoretta. Mäntyöljy mausti annoksen. Ruokaa oli sopivasti ja se maistui taivaalliselta. Seuraksi nautittu suositusvalkoviini oli nappivalinta.
Pakko oli maistaa omenaista jälkiruokasorbettiakin.
Hyvin maistui.
Goosen palvelu pelasi rennolla ja reippaalla otteella. Henkilökunta oli ilahduttavalla tavalla läsnä asiakkaille. Ruoka oli enemmän kuin herkullista. Ruokaraatimme valitsi Goosen Stadin parhaaksi pastamestaksi.
Kuka pistää paremmaksi? Ruokaraati jatkaa seikkailujaan.

Hei, me muutettiin!

Viisitoista vuotta samassa asunnossa on aikuisikäni pisin aika samassa osoitteessa. Näiden vuosien aikana neljä lasta on elänyt kodissaan lapsuutensa ja kasvattanut siivet omalle matkalleen. Kuuden hengen perhe on kutistunut kahden aikuisen taloudeksi.
Kun asuntomme toukokuussa myytiin nopeasti aloitimme heti vanhan tavaran inventaarion. Viimeisin teini muutti kesällä opiskelija-asuntoon ja hänen mukanaan tyhjentyi yksi huone. Lapsuuden aarteita saatiin silti pitkään käydä läpi.
Taiteilija otti mukaansa opiskelijaboksiin muutaman varhaisemman tuotantonsa helmen. Mutta paljon tavaraa lähti kiertoon ja roskiin.
Kirjoja toimitettiin naapureiden luettavaksi. Vaatteita kipattiin kierrätyslaatikoihin. Jätelavallekin kiikutettiin monta säkillistä tarpeetonta tavaraa.
Loput tavarasta pakattiin tiiviissä viikonlopun muutossa. Torstaina muuttofirma toimitti laatikot ja pakkausmateriaalit. Kahdeksankymmentä muuttolaatikkoa täyttyi viikonlopun aikana varsin sukkelasti.
Huonekalut saivat muovituksen suojakseen. Tämä oli meille aivan uutta, mutta ilmeisen toimiva tapa.
Jätesäkkeihin laitettiin verhoja, tyynyjä jne.
Maanantaina muuttoautot kaarsivat pihaan. Me siirsimme ensitöiksemme henkareissa roikkuvat vaatteet niille tuotuihin henkarilaatikoihin. Viiden hengen muuttoporukka toimi ripeästi ja kahdessa tunnissa koti tyhjeni.
Haikealta tuntui katsella tyhjän kodin seiniä.
Kun pesukonekin oli löytänyt paikkansa autosta, niin oli aika kääntää nokka kohti uutta osoitetta.
Muuttoporukka oli hyvissä voimissa ja huumori herkässä. Tällainen muuttoporukka on kullan arvoinen, kun ei tarvitse pelätä tavaroiden puolesta tai kuunnella kireää sanailua siitä, kenen pitää se kurjin sohva rappusissa punnertaa. Näillä herroilla puhtia riitti.
Olimme ottaneet muuttopäiväksi vielä urakan purkaa kaikki muuttolaatikot tyhjäksi ennen aamua. Viimeisten laatikoiden kanssa ei enää auttanut muu kuin levitellä romppeet pitkin pöytiä ja lattioita. Isommasta kodista pienempään siirtyminen ei ole aina kovin yksinkertaista. Illalla oli kohtuullisen voipunut olo. Onneksi petivehkeet löytyivät vaivattomasti. Unta ei tarvinnut kauaa haeskella.
Aamuaurinko herätti kantakaupunkilaiset paluumuuttajat. Onneksi vanhan kodin loppusiivoukselle on varattu aikaa ja tavaratkin löytävät paikkansa uudessa kodissa, kun hetki niitä pyöritellään. Nyt vain nautitaan syksyn saapumisesta kaupunkiin. Kaunis Helsinki!
Kiitos huippuhyvälle muuttoporukalle!

Huom! Postaus ei sisällä kaupallista yhteistyötä, mutta mielelläni suosittelen käyttämäämme muuttopalvelua Ja-Ki.