Synttäriylläri

Ajattelin, että näin poikkeuksellisena koronavuonna voi hyvin ohittaa omat syntymäpäivänsä vaivihkaa. En ole koskaan ollut innokas synttärien juhlija, enkä koskaan muista onnitella ihmisiä heidän syntymäpäivänään. Niinpä matalan profiilin synttärit kotona kuohulasin äärellä kaksin miehen kanssa oli minusta oikein hyvä suunnitelma. Sen verran hyväksyin, että mies vei Kalastajatorpalle päivällä lounaalle.

Miespä yllätti. Samppanjan äärellä illalla hän kysyi saisiko rouvalle olla musiikkia. No, ainahan hyvä musiikki käy. Olin ihan äimänä, kun selvisi että mies oli järjestänyt minulle musiikillisen tervehdyksen Tuuletar-yhtyeeltä. Musiikkikokoonpano on tuttu meidän kotikonserteista, mutta nyt sain ihanan privaattitervehdyksen videolla, kun korona esti muut suunnitelmat.

Muitakin musiikkitervehdyksiä tuli maailmalta ja niiden äärellä minä olin otettu miehen vaivannäöstä. Olipa varsinainen synttäriylläri! Ihana mies minulla ja ihania ystäviä! Kiitos kaikille muistamisesta. Ehkä kesällä juhlitaan jollain tavalla. Juhlan aiheita on toivottavasti muitakin kuin synttärit….ja jos korona suo…

Matkamuistoja Japanista II

Sinkkuna Tokiossa, matkamuistoja vuodelta 1996

Sachiko sopi tapaamisen kanssani metroasemalle. Valmistauduin hyvin matkaan, sillä Tokiossa käynyt matkalainen kertoi eksyneensä koko päiväksi kaupungin metroon. Laskin kartalta, kuinka monta pysähdystä oli ennen minun asemaani. Rohkeasti astuin metroon ja matka alkoi. Japanilaiset matkatoveriinsa lukivat jokapäiväistä lehteään tai runokirjaansa. Näin varovaisia vilkaisuja silmäkulmasta. Olin ainoa sinne tänne huojuva vaalea pitkänokka mustatukkaisten sirojen japanilaisten joukossa. He seisoivat vakaasti rivissä metrossaan pitämättä edes kiinni mistään. Minä tarrauduin tiukasti oikealla kädellä hattuhyllyyn kiinni. Vasemmalla kädellä laskin metroasemia. Kaikilla kahdella jalallani talloin matkatovereiden varpaita metron nytkähdellessä eteenpäin.

Oikealla asemalla työnnyin ihmisten ohitse ulos. Taisivat matkatoverit huokaista helpotuksesta. Sachiko saapui täsmällisesti paikalle sievin juoksuaskelin. Ulkomaan tapoja tuntien hän kumartelun sijaan kätteli minua. Laukut kerättiin kainaloon ja suunta otettiin kohti Sachikon sinkkuboxia Tokion laitamilla.

Huoneen ja pikku keittiön miniatyyrikodista sain lattialta patjanpaikan. Sachikolla oli oma sänky, josta hän oli hyvin ylpeä. Monet japanilaiset nukkuvat yhä yönsä lattialla tatamilla. Keittiössä oli normaalikorkuinen länsimainen pöytä, olohuoneessa matala japanilaistyyylinen. Kiireisenä virkanaisena Sachiko ei kuitenkaan turhaan tuhlannut aikaa ruuanlaittoon. Yleensä hän palasi töistä kotiin vasta iltamyöhään. Mekin suuntasimme kulkumme lähiöravintolaan. Mukana oli Sachikon työkaveri.

Sisälle ruokapaikkaan johdatti vain pieni ovi, ikkunoita ei ollut. Oven edessä roikkui kankainen vaate, jossa oli muutamia japaninkielisiä merkkejä ruuasta. Sisällä ystävällinen kotihengetär toivotti meidät tervetulleeksi. Istumapaikkoja oli vain kymmenelle hengelle. Me täytämme melkein kolmasosan huoneesta naisseurueellamme.

Meidän lisäksemme ravintolassa oli kolme miestä. He olivat jokapäiväisiä vieraita. Heille tämä oli paikka, johon tultiin työpäivän päätyttyä työtovereiden kanssa sakelle ja rupattelemaan. Muita ystävyyssuhteita japanilaismies perheen lisäksi tuskin voi ylläpitää, kun vapaa-aikaa ei liiemmälti ole. Pieneen kotiin vieraita ei yleensä kutsuta. Siellä on vaimon ja lasten valtakunta.

Istuimme pöytään. Kauaa ei vienyt kun olimme jo siirtyneet saken voimalla kansainväliseen, kaikkia naisia kiinnostavaan aiheeseen, miehiin. Tytöt haukkuivat maanmiehensä huonotapaisiksi. Virkanaisten mieleen ei ollut työssä ja sakella viihtyvä, kotia vieroksuva karaokelaulaja. Tytöt vilkaisivat tummien kulmiensa alta viereisessä pöydässä istuvia miehiä. Ääntään madaltaen he sanoivat olevansa mieluummin ilman kunnes löytyy ruuanlaittotaitoinen, vaimoaan arvostava aviomies, joka myös jakaa vastuun lasten kasvatuksesta.

Illan edetessä ystävykset tunnustivat, että vanhemmilla oli huoli, kun lapsenlapsia ei ollut tiedossa. Sukulaisten kautta oli järjestetty treffitkin sulhasehdokkaan kanssa. Sillä erää ei järjestetty liitto ottanut tuulta purjeisiin. Mies oli osoittautunut toivottomaksi jäämäpalaksi, joka ei vastannut modernin japanilaisnaisen ihannetta. Sellaista ei kumpikaan riesoikseen halunnut. Mieluummin he olisivat vaikka ilman, silläkin uhalla, että lapsenlapset jäisivät suvulta saamatta.

Suku selvittää

Isäni suku on tullut siirtolaisina Karjalasta. Isälläni oli 13 sisarusta, joista elossa on enää kaksi. Meitä serkuksia on ollut alunperin 43. Osa on jo siirtynyt esi-isien luo tuonpuoleisiin.

Viikonloppuna yksi serkuksista halusi selvittää vanhan valokuvan henkilöitä. Parissa päivässä koottiin serkkuryhmä selvittelemään valokuvien paikkoja ja henkilöitä. Vanhoja valokuvia alkoi tulvia yhteiseen viestitysryhmään. Serkkuja liittyi toinen toisen jälkeen linjoille. Linjat lauloivat ahkerasti.

Nyt on ryhmässä 26 salapoliisia Kanadasta, Espanjaan ja Etelä-Karjalasta Länsirannikolle auttamassa tunnistuksessa ja jakamassa muistoja yhteisestä suvusta. Nuorin salapoliisi ei ole vielä viittäkymmentä ja kokenein jo yli kahdeksankymmenen. Hieno salapoliisiryhmä. Kyllä sitä turhemmissakin ryhmissä on tullut oltua. Mielenkiinnolla odottelen uusia kuvia ja muistoja.