Kuninkaan kestit Turussa

Matkustimme Turkuun nauttimaan mm. Kuninkaan kesteistä ja muusta hauskasta. Varasimme hotellin yhdeksi yöksi. Hämmästelimme turistien määrää kaupungilla ja kiertelimme heidän kanssaan kiinnostavia kohteita.
Turun kuuluisa Funikulaari oli tällä kertaa kunnossa ja sillä kiipesimme Kakolan mäelle.
Kakolan mäelle vanhalle vankila-alueelle on rakennettu iso asuma-alue.
Turistikaupasta voi ostaa vanhasta vanginpukukankaasta tehtyjä essuja tai uunikintaita.
Lossilla sujuttelimme toist puolt jokke. Siellä minä bongasin museon, josta postasin aiemmin. Oluen ystäville löytyi sopivia piipahduspaikkoja. Ravintolalaivalta saatiin kalasopat, joilla selvittiin iltaan saakka.
Illaksi seurueellemme oli varattu pitkä pöytä ja Kuninkaan kestit ravintola Haraldista. Ovella sain minäkin ensimmäistä kertaa lunastaa sisäänpääsyn koronatodistuksella. Olipa se kerrassaan eksoottista.
Alkupaloiksi saimme niin lihaa, kalaa kuin myös kasviksia yhteisiltä valtavilta vadeilta. Ja olipa kyllä hyvää!
Pääruuaksi tarjottiin kolmea erilaista lihaa, kahta sorttia perunoita, kasviksia ja näiden päälle erilaisia kastikkeita.
Vähän piti jo himmailla, että tilaa jäi jälkiruuillekin. Lämpimät lätyt, kakut, suklaat, sorbetit, jäätelöt jne. täyttivät viimeisetkin pienet koloset vatsan perukoilla. Useampi tunti kului herkkujen äärellä syöden, juoden ja rennosti rupatellen.
Illalla innokkaimmat kiertelivät illallisen jälkeen vielä kaupungin klubeilla, toreilla ja turuilla. Olimme aivan varmoja, että vähään aikaan ei ruokaa tarvita. Mutta niinpä vain hotellin aamupalapöydässä oli seuraavana aamuna monta nälkäistä turistia. Osa suuntasi puuropöydästä kotia kohti. Me lähdimme sukulaisvierailulle ja sen jälkeen nautittiin vielä Turun antimista joen rannalla suosikkiravintolassani Tintåssa.
Ikkunasta katseltiin ruokaa odotellessa joen rannan kulkijoita.
Peurapaisti risottoineen oli suussa sulava. Kyllä meillä oli Turussa mahtavat kestit! Kotimatkalla piipahdimme Lohjalla ja sitten kotiin saunan lauteille.
Mies juhli kouluaikaisten ystävien ja seuralaisten kanssa pitkää ja vaiherikasta toveruuden polkua. Tämä oli minun mielestäni ihan hyvä syy lähteä niinkin kauas kuin Turkuun.

Metrolla maailmalle

Lähimatkailu on kasvattanut viime aikoina suosiotaan. Passia ei tarvita ja rajamuodollisuudet eivät hidasta matkantekoa. Eivät ainakaan minun matkallani rajan yli Espooseen.
Länsimetro aloitti liikennöinnin Matinkylään syksyllä 2017. Toinen vaihe jatkaa aikanaan rataverkkoa Kivenlahteen saakka.
Jonkin verran on kestänyt ennen kuin minä pääsin Länsimetroa testaamaan. Uusi kotimme on Kampin metroaseman vieressä ja siitä oli helppo hypätä kyytiin.
Aamulla metro oli kovin tyhjä, joten turistilla oli hyvin tilaa ihmetellä kaupunkilaisten kulkuvälinettä.
Asemat näyttivät hauskoilta. Taidetta ja kauniita valaisimia oli ripustettu ihmisten iloksi. Meno oli siistiä ja rauhallista.
Kovasti olen sitä mieltä, että raitiovaunu eli spåra on tosikaupunkilaisten kulkuväline. Ei tuo metro kuitenkaan ole hassumpi kulkuväline.
Saatanpa lähteä toisenkin kerran metrolla maailmalle. Lähimatkailu kannattaa.

Kalevasta Pyynikintorille ja takaisin

Tampereen reissulla ehdin tehdä pienen lenkin Kalevasta Pyynikintorille ja takaisin. Lenkki oli mitoitettu oman kunnon mukaan. Niinpä köröttelin sujuvasti Kalevasta Pyynikintorille Tampereen ratikalla.
Pyynikintorin reunalla kävin alkajaisiksi tankkaamassa lenkkiä varten ravintola Heinätorin terassilla.
Heinätorin herkkujen voimalla ryhdyin pistämään tossua toisen eteen suuntana Kalevan kankaat.
Ensimmäinen etappi matkalla oli Aleksanterin kirkon puisto.
Puistossa oli viehättäviä patsaita ja …
…omituisia hautapaikkoja.
Matka jatkui aurinkoista Hämeenkatua pitkin.
Näyttelijä Janne Katajan Pienessä Lelukaupassa piipahdin ihmettelemässä lelujen paljoutta. Liike on juuri avattu ja se taitaa mainostaa olevansa Suomen suurin lelukauppa.
Torilla oli vielä kesäkuhinaa.
Vettä riitti Tammerkoskessa.
Sadekuuron yllättäessä puikkelehdin hotelli Tornin 25. kerroksen baariin tarkistamaan suuntaa.
Näsinneula olisi ollut hyvä suuntamerkki, mutta aivan eri suunnassa kuin Kaleva.
Kalevan kirkon tornin suuntaan lompsiessani…
…ohitin vielä Sorsapuiston. Perillä Kalevassa askelmittari näytti yli 12 000 askelta. Muutama harha-askel toki reitillä tuli tehtyä. Maisemat olivat jossain kohtaa vähän muuttuneet, mutta tuttuja paikat olivat enimmäkseen.