Hankikantosilla järven jäällä

Yöllä oli pari astetta pakkasta. Pistin vaatteet vauhdilla päälle ja lähdin heti aamusta testaamaan onko järven jäällä hankikantosia. Kun oikein varovasti henkeä pidätellen hipsutteli eteenpäin niin juuri ja juuri pysyi pinnalla.
Vanhat kelkkajäljet olivat tukevasti jäässä.
Paras vaihtoehto hiihtoladulle oli lumen alle osittain hautautuneet kelkkajäljet. Siinä oli meno sujuvaa. Vähän vielä vaativat kypsymistä nämä perunapellot ennen kuin saadaan kunnon hankikantoset. Lumen pinnalla oli selvästi havaittavissa hiekkaerämaista tuulen mukana saapuneet pölyisemmät kohdat. Hassua, että tänne saakka ollaan saatu tuliaisia mistä lie matkojen takaa Saharasta.

Minä ja merikotkat Suvisaaristossa

Harmaa taivas ja hämärtyvä ilta eivät lupailleet kovin kummoista luistelukeliä. Suuntasin kuitenkin toiveikkaana Suvisaariston retkiluisteluradalle työpäivän päälle. Jo rannassa tuuli antoi omia varoituksiaan. Säätiedotus näytti 10 m/s. Alkukilometrit piti puskea tasatyönnöllä, kun radan pinta oli melko epätasaista. Pentalan suuntaan käännyttäessä jää parani. Samalla tuuli puhkui siihen malliin, että tosissaan piti tehdä työtä eteenpäin päästäkseen. Upea näky avautui Pentalan yllä, kun kolme merikotkaa otti kaiken ilon irti ilmavirroista. Ne kaartelivat uljaana taivaalla. Päätin sitten olla minäkin harmittelematta tuulta. Nautin kotkien liidosta, upeasta merimaisemasta ja paluureitillä tuulen tarjoamasta ilmaisesta kyydistä. Ei harmittanut, että lähdin kympin lenkille, mutta kipin kapin huruttelin autolla kotiin lämpimään. Kuppi kuumaa teetä oli enemmän kuin paikallaan.

Kaisa Mäkäräisen hiihtokoulu

Runsasluminen talvi antaa hyvät mahdollisuudet ulkoiluaktiviteeteille. Ainakin hiihtolatuja riittää. Kiersimme systerin kanssa kymmenen kilometrin lenkin. Televisiosta oli tullut Kaisa Mäkäräisen hiihtokoulu, missä hän opasti tehokkaan hiihtämisen saloihin. Systeri otti minut oppilaakseen ja testasi Mäkäräisen oppeja. Oppilas oli kuuliainen ja heti kuulemma näytti paremmalta hiihtotyyli. Opettajan mallisuoritus alakuvassa.
Runsas lumentulo pistää mökkiläisen lumikolan viuhumaan. Voimme aina tilata aurauksen, mutta yöllisen lumisateen jäljiltä tuumasimme, että auramiehellä lienee kiirellisempiäkin kohteita ja päätimme itse kolata pihatien. Hiki tuli siinä hommassa.
Aika reippaasti ehti lunta sadella yön aikana.
Maivian makkarasoppa maistui mainiolle ahertamisen jälkeen.
Ensi viikonloppuna taidamme tähdätä hiihtämään ja hampulaisille kuunvalossa.