Artesaanipitsaa – Kallenaution kestikievari

Juupajoella kantatie 66:n varrella sijaitsevassa Kallenaution kestikievarissa saa maistella viikonloppuisin erinomaisia artesaanipitsoja. Täytteinä on tarjolla esim. villisikaa tai lohta. Pitsapohja on tehty hapanjuurella. Myös maukkaita villisikahampurilaisia on tarjolla. Viikolla Kaisa Kinnari tarjoaa keittolounasta.
Mukaan voi Kaisalta ostaa vaikkapa hapanjuurileivän.
Suosittelen lämpimästi. Tarjoilut olivat erinomaisia.
Miljöö on viihtyisä. Kauniina kesäpäivänä voi istuskella pihassa tai tutustua pieneen museoon.
Kanoja, kukkoja ja lampaita löytyy pihapiiristä. Yhdessä rakennuksessa on käsityömyymälä ja vaihtuva taidenäyttely.

Kirgisialaista graniittia

Kirgisiasta saakka on tuotu graniittia Suomeen moskovalaisen arkkitehti Andrei Dolgihin suunnittelemaan Neuvostoliiton sotamuistomerkkiin.
Venäläisiä sotavankeja oli toisen maailmansodan aikoihin mm. rakentamassa Tampere-Jyväskylä välistä junarataa ankarissa olosuhteissa. Muistomerkin alueelle on haudattu sodan aikana 260 sotavankia.
Muistomerkin on pystyttänyt Tampereen venäläinen klubi viranomaisten myötävaikutuksella.
Nuoria miehiä on jäänyt matkalle.
Heidän muistokseen soitetaan surun kelloja muistopäivänä 9.5.
Edesmennyt isäni muisteli useasti eläessään heillä Karjalassa työskennellyttä sotavankia, joka oli ollut kova työmies ja mukava sellainen. Sodan aikana hän kuitenkin hävisi, kuka ties minne. Isäni harmitteli, kun ei koskaan saanut tietää hänen kohtalostaan.
Muutama sotavanki löysi Suomesta oman mansikkapaikkansa. Jotkut rakkauden hedelminä syntyneistä lapsista ovat pystyneet jäljittämään omat juurensa ja löytäneet sukunsa Venäjältä.
Tämä vaikuttava muistomerkki näkyy Tampere-Jyväskylä junan ikkunasta. Se sijaitsee noin 60 kilometriä Tampereelta pohjoiseen Oriveden alueella. Viitat Kirjasniementieltä johdattavat vierailijat perille.

Sohvasurffausta ja artisokkaa

Sohvasurffausta ei voi näinä ankeina aikoina harrastaa. Onneksi ihanat surffariystävämme maailmalta päivittävät kuulumisiaan. Juttelimme vastikään pitkän tovin puhelimessa Ranskan koronatilanteesta ja kevään edistymisestä. Pian tuli valokuvia, joissa muisteltiin yhteisiä artisokkahetkiämme Bretagnessa. Artisokat kuulemma muistuttavat aina meistä. Oi, ihanaa meillä olikin yhdessä.
Välillä saamme lyhyitä videoita sohvasurffaavien taiteilijaystävien konserteista ja uusista aluevaltauksista. Kyllä nyt jo kaipaa hieman sosiaalista elämää ja ystäviä….ja artisokkahetkiä.