Lucinda Riley – Myrskyn sisar

Lucinda Riley on kirjoittanut Myrskyn sisar kirjansa vuonna 2015. Se oli Seitsemän sisarta -sarjan toinen kirja. Tämä oli minulle sarjan neljäs kirja, jonka olen lukenut. Sivuja oli edelleen mahtavat yli 700, joten lukemista riitti. Kirja oli ehdottomasti sarjan parhaimmasta päästä.
Kahden eri aikakauden tarinat liikkuivat Norjassa, jonne Ally lähti selvittämään omia juuriaan. Tarinassa oli paljon surullisiakin elementtejä. Pidin siitä kuitenkin enemmän kuin esimerkiksi Kuun sisaresta. Nyt juonen kehittely oli maltillisempaa, eikä seurannut kaikkia mahdollisia polkuja edestakaisin. Tunnettujen norjalaisten säveltäjien ja runoilijoiden sekä muiden taiteilijoiden punominen juoneen mukaan oli mielestäni hauska elementti.
Kun kelit vähän huononevat niin tartun taas seuraavaan Rileyn kirjaan. Ulkoilu houkuttaa enemmän kuin lukeminen, kun aurinko paistaa niin kauniisti.

Hiihtämisen iloa

Vaikka lapsuuden muistot hiihdosta olisivat ankeat, hiihtoa kannattaa kokeilla rohkeasti. Tyylillä tai vauhdilla ei ole väliä. Tärkeintä on se, että itse nauttii. Näin kannusti Mikko Myllys Hesarissa. Hän muisteli kouluaikojaan jolloin hiihdettiin, koska oli pakko. Kivaa se ei ollut.
Vähän samanlaisilla ajatuksilla hiihtoryhmämme lähti hangille pitämään hauskaa. Umpihankihiihto oli jonkun mielestä se juttu.
Vauhdin hurmaa hankikantosilla ei voittanut mikään.
Pyllähdyksistä ei masennuttu.
Kuin kilpaurheilijoilla konsanaan, syy oli tietenkin välineissä.
Yhteistuumin autettiin naista mäessä ja mäen alla. Sitten vain menoksi!
Kumpi säteili kauniimmin aurinko vai hiihtäjän onnelliset kasvot?
Vielä ehdittiin ennen lumien sulamista iloita hiihtäen.