Tallinnan reissulla näki selvästi, että virolaiset tukevat Ukrainaa. Telliskiven kadun varressa oli muistutus siitä, mitä Ukrainassa joudutaan kohtaamaan. Valokuvat on otettu sodan aikana. Ukraina maksaa vapaudestaan kovaa hintaa. Vironkaan itsenäisyys ei ole ollut itsestään selvä. Ei unohdeta mekään Ukrainaa!
Tallinna tarjosi viikonloppuna syksyisiä maisemia. Näkymät olivat avarat, kun lehdet ovat pudonneet puista. Löysimme uusia kujia ja kadun pätkiä. Piipahdimme tutuissa ravintoloissa, Mutta bongasimme myös uusia. Poikkesimme Fotografiskassa ensimmäistä kertaa. Esillä oli upeita näyttelyitä. Kävimme keilaamassa porukalla hallilla, joka sijaitsi aivan hotellimme vieressä. Tukikohtana toimi Rotermanin alueella sijaitseva hotelli Metropol. Sieltä pääsi hyvin liikkumaan joka suuntaan ja satamaan oli lyhyt matka. Postaan myöhemmin vähän enemmän muutamasta mieluisimmasta kohteesta. Edellisestä Tallinnan reissusta onkin aikaa jo muutama vuosi. Se oli silloin ajalla ennen koronaa.
Poimin lentomatkalle lukemiseksi Lucinda Rileyn romaanin Italialainen tyttö. Kirja kertoo napolilaistytön kasvusta oopperalavojen säkenöiväksi tähdeksi sekä palavasta rakkaudesta. Kirjassa on itse asiassa monta toisiinsa kietoutunutta suhdetarinaa. Rileymaisesti kirjassa on yli 600 sivua, joten luettavaa riitti sekä meno- että paluumatkalle. Tarina sijoittuu musiikin ja oopperan maailmaan. Alkuperäinen teos on Rileyn varhaista tuotantoa ja ilmestyi vuonna 1996 nimellä Aria. Uudistettuna kirja tarjottiin lukijoille uudella nimellä vuonna 2014. Juoni on sen verran koukuttava, että millään en meinannut malttaa jättää lukemista paluulennolle. Rileyn kirjat ovat monisäikeisiä kudelmia, joiden äärellä ainakin minä viihdyn vallan mainiosti. Kun uppoutuu kirjaan lentomatkalla niin ei tarvitse käyttää niin paljon voimia ilmassa pysymisen varmistamiseen. …ja pastat tarjosi reissun jälkeen Stadin paras pastabaari Goose.
Blyygi Blumsteri 