Lucinda Riley – Auringon sisar

Yölukemista on riittänyt, kun olen kahlannut läpi Lucinda Rileyn yli 900-sivuisen Auringon sisar kirjan. Tämä on Rileyn Seitsemän sisarta – sarjan kuudes ja samalla tietysti uusin kirja. Olin vähän skeptinen kirjan suhteen, sillä harvoin tällainen sivumäärä tarkoittaa intensiivistä ja kiinnostavaa kirjaa. Nyt täytyy kuitenkin sanoa, että kirjassa säilyi alusta loppuun saakka jännite yllä.
Kirja lähti liikkeelle New Yorkista vuonna 2008, kun sisaruksista viimeisin eli Electra selvittelee omaa sotkuista elämäänsä ja törmää tahtomattaan myös omiin juuriinsa. Kirja on mielestäni sarjan kantaaottavin. Matkan varrella puntaroidaan niin kolonialismin kuin rotusorron oikeutusta. Päälle kaatuva huumeongelma ja prostituutio haastavat kaikkia tekemään oman osansa niiden kitkemiseksi. Kirja ei ole kuitenkaan ahdistava. Riley istuttaa riveille toivon siemeniä ja tuttuun tapaansa tietenkin rakkautta ja romantiikkaa.
Nyt jään odottelemaan jännityksellä sarjan keväällä ilmestyvää seitsemättä ja viimeistä kirjaa.

”Te tytöt ette tiedä, mutta isänne ja minä olemme molemmat toimittaneet etsintöjä, joiden vuoksi olemme joutuneet matkustelemaan ympäri maailmaa. Viime vuonna isänne sai juuri ennen kuolemaansa tietoja, jotka hän välitti minulle. Tänään olen uskoakseni saanut lopulta tarkemman vahvistuksen.” ”Mistä asiasta?” Ally kysyi meidän kaikkien puolesta. ”No, teidän pitää lukea tämä viesti, mutta on syytä uskoa, että kaiken tämän kuluneen ajan jälkeen olemme ehkä löytäneet puuttuvan sisarenne…”

Virtuaalijoogaa ja argentiinalaista tangoa

Koronarajoitukset luovat uusia mahdollisuuksia. Kun ryhmäjumpat ja konsertit ovat tauolla, niin nettiin rakennetaan uusia virtuaaliryhmiä korvaamaan livetapahtumia.

My Body and Balance -ryhmä eli MyBnB tarjoaa useamman kerran päivässä Facebookin kautta jooga, kahvakuula, pilates jne tunteja. Vetäjinä on TV:stäkin tuttuja kasvoja. Kaikki tämä tarjotaan ihan ilmaiseksi. Toki vetäjillä on sponsorinsa, jotka näkyvät lähetyksissä, mutta minua se ei haittaa.

Ikinä en pääsisi osallistumaan tai suoraan sanottuna en kehtaisi osallistua livenä tällaisille tunneille. Nyt saan ihan rauhassa kotilattialla tehdä mitä huvittaa ja keksiä korvaavia liikkeitä, jos vetäjän perässä en pysy. Joogatunneille jumppamatto ja villasukat löytyvät omasta takaa. Kahvakuulakin löytyy, mutta pölyt täytyy pyyhkiä. Mitään hankintoja ei tarvitse näiden aktiviteettien takia siis tehdä. Vanhat pieruverkkaritkin kelpaavat näihin bileisiin.

Korona-aika on passivoinut ainakin minua. Millään ei meinaisi viitsiä nostaa perää penkistä. Koko etäpäivän istun tuolissa ja sen jälkeen jatkan istumista kunnes illalla käännän ruotoni vaakatasoon, kun tulee nukkumisaika. Tällaiset aktivointiryhmät ovat ihana lisä, jotta edes vähän tulee venytettyä ja vanutettua raajojaan. Toki olen yrittänyt pitää kiinni talviurheilulajien riemuista ja hulavanteen pyörittämisestä. Rullalla saan hierottua puutuneita paikkoja. Mutta kyllä BnB iskee ainakin minulle sopivasti kapuloita rattaisiin etten pääse aivan laiskuuttani penkkiin kiinni maatumaan. Ryhmässä on jo yli 100 000 osallistujaa, että taitaa olla muillakin tarvetta liittyä tällaiseen ryhmään. Jumpan alkaessa on kiva lueskella kuinka ihmiset eri puolilta Suomea toivottelevat huomenensa ja ovat osa isoa yhteisöä.
Jumppien lisäksi netissä on mahdollisuus kuunnella ilmaisia konsertteja. Maksullisiakin toki löytyy, kuten myös muitakin kulttuuririentoja. Minä kuuntelin ja katselin viimeksi argentiinalaista tangoa Facebookin Poikkeustilaklubilta. Astor Piazzolla 100-vuotispäivän illassa esiintyivät upeat Tango del norte sekä Pasi y Maria Tango.

Helmen sisar – Lucinda Riley

Irlantilainen kirjailija Lucinda Riley tunnetaan maailmalla suositusta Seitsemän sisarta -sarjasta. Sarjan neljäs kirja Helmen sisar on ensimmäinen kirja, jonka minä olen lukenut.

Helmen sisar-kirjan mukana pääsee matkailemaan maailmalle niin paikan kuin ajan suhteen. Pääasiassa tapahtumat sijoittuvat Australiaan. Ajassa liikutaan niin 1900-luvun kuin myös 2000-luvun maisemissa. Kirja onkin erinomainen ajan kuvaus siirtomaavallan kuin myös modernin Australian aboriginaalikulttuuriin ja Vanhasta maailmasta saapuviin uuden elämän rakentajiin.

Rileyn kirja on melkomoinen opus, sillä siinä on yli 700 sivua. Niihin sivuihin mahtuu koukeroinen kudelma toisiinsa liittyviä ihmisiä niin menneisyydessä kuin nykyisyydessä. Kirjassa etsitään omia juuria. Rakkautta ja draamaakin saadaan kohdata.

Välillä tuntuu siltä, että kirja on vähän liiankin näppärä kudelma, mutta viihdyttävä se ainakin on. Perinteiseen tapaan halusin lukea kirjan yhdellä istumalla, sillä oli mukava lähteä mielikuvissa vaeltamaan muihin maisemiin. Muutama tunti siinä rutistuksessa kului, mutta viikonloppuöinähän sitä aikaa on.

Australia on minulle tuttu paikka, sillä olen vieraillut siellä pariin otteeseen ja kierrellyt maassa kolmisen kuukautta. Aboriginaalien asema ja heidän taiteensa tuli tutuksi reissuilla ja siksi oli kodikasta palata taas aussitunnelmaan. Tuntui ihan siltä kuin kirjan kautta pääsisi pienelle matkalle nyt kun koronan takia ei muuten matkailu onnistu.

Kirja oli ehdottomasti lukemisen arvoinen. Haluan lukea sarjan muutkin kirjat. Mielenkiintoista nähdä, millaisia tarinoita on rakennettu muiden perheeseen adoptoitujen sisarusten ympärille.