Perintönä sitra

Mies pääsi perinnönjakoon ja meille muutti tällainen ihmesoitin. Se on kaunis katsella, vaikka onkin vanha. Putsausta se kaipaa, jotta kauniit värit pääsevät oikeuksiinsa.
Nettiä tutkimalla olemme päätyneet siihen, että se on itäsaksalainen sitra soitin eli Harpeleik Zither. Mutta minulla ei ole kyllä aavistustakaan, miten tämä pitäisi virittää. Ehkä toistaiseksi tyydymme vain katselemaan sitä.
Soitin on kulunut eli joku sitä on kovasti aikoinaan soitellut.

Kesäluettavaa hevostytöille…ja äideille

Luin alkukesästä Jojo Moyesin kirjan nimeltään Ne, jotka ymmärtävät kauneutta. Kirja oli todella hurmaava ja viihdyttävä. https://blyygiblumsteri.com/2020/06/24/jojo-moyes-kesalukemista/

Silloin jo päätin hakea lisää luettavaa samalta kirjailijalta. Marketin hyllystä löysin pokkarin Kuinka painovoimaa uhmataan. Mutta voi mikä pettymys! Kirja oli risteytys teinityttöjen hevoskirjaa ja romantikkojen Hertta-sarjaa. En ollut yhtään niin innostunut kuin ensimmäisen Moyesin kirjan luettuani. Ehkä en vain ollut oikeassa mielenlaadussa tähän kirjaan nähden. Mutta olihan tämä parempaa viihdettä kuin murehtia sitä, että toipilaana ei voi nyt harrastaa muuta kuin maiseman tuijottelua ja kirjojen lukemista vaihtelevissa asennoissa. Suosittelen kirjaa hevostytöille ja heidän romantiikan nälkäisille äideilleen.