Koti

Hei, me muutettiin!

blyygiblumsteri4 kommenttia
Viisitoista vuotta samassa asunnossa on aikuisikäni pisin aika samassa osoitteessa. Näiden vuosien aikana neljä lasta on elänyt kodissaan lapsuutensa ja kasvattanut siivet omalle matkalleen. Kuuden hengen perhe on kutistunut kahden aikuisen taloudeksi.
Kun asuntomme toukokuussa myytiin nopeasti aloitimme heti vanhan tavaran inventaarion. Viimeisin teini muutti kesällä opiskelija-asuntoon ja hänen mukanaan tyhjentyi yksi huone. Lapsuuden aarteita saatiin silti pitkään käydä läpi.
Taiteilija otti mukaansa opiskelijaboksiin muutaman varhaisemman tuotantonsa helmen. Mutta paljon tavaraa lähti kiertoon ja roskiin.
Kirjoja toimitettiin naapureiden luettavaksi. Vaatteita kipattiin kierrätyslaatikoihin. Jätelavallekin kiikutettiin monta säkillistä tarpeetonta tavaraa.
Loput tavarasta pakattiin tiiviissä viikonlopun muutossa. Torstaina muuttofirma toimitti laatikot ja pakkausmateriaalit. Kahdeksankymmentä muuttolaatikkoa täyttyi viikonlopun aikana varsin sukkelasti.
Huonekalut saivat muovituksen suojakseen. Tämä oli meille aivan uutta, mutta ilmeisen toimiva tapa.
Jätesäkkeihin laitettiin verhoja, tyynyjä jne.
Maanantaina muuttoautot kaarsivat pihaan. Me siirsimme ensitöiksemme henkareissa roikkuvat vaatteet niille tuotuihin henkarilaatikoihin. Viiden hengen muuttoporukka toimi ripeästi ja kahdessa tunnissa koti tyhjeni.
Haikealta tuntui katsella tyhjän kodin seiniä.
Kun pesukonekin oli löytänyt paikkansa autosta, niin oli aika kääntää nokka kohti uutta osoitetta.
Muuttoporukka oli hyvissä voimissa ja huumori herkässä. Tällainen muuttoporukka on kullan arvoinen, kun ei tarvitse pelätä tavaroiden puolesta tai kuunnella kireää sanailua siitä, kenen pitää se kurjin sohva rappusissa punnertaa. Näillä herroilla puhtia riitti.
Olimme ottaneet muuttopäiväksi vielä urakan purkaa kaikki muuttolaatikot tyhjäksi ennen aamua. Viimeisten laatikoiden kanssa ei enää auttanut muu kuin levitellä romppeet pitkin pöytiä ja lattioita. Isommasta kodista pienempään siirtyminen ei ole aina kovin yksinkertaista. Illalla oli kohtuullisen voipunut olo. Onneksi petivehkeet löytyivät vaivattomasti. Unta ei tarvinnut kauaa haeskella.
Aamuaurinko herätti kantakaupunkilaiset paluumuuttajat. Onneksi vanhan kodin loppusiivoukselle on varattu aikaa ja tavaratkin löytävät paikkansa uudessa kodissa, kun hetki niitä pyöritellään. Nyt vain nautitaan syksyn saapumisesta kaupunkiin. Kaunis Helsinki!
Kiitos huippuhyvälle muuttoporukalle!

Huom! Postaus ei sisällä kaupallista yhteistyötä, mutta mielelläni suosittelen käyttämäämme muuttopalvelua Ja-Ki.

Viimeinen kotikonsertti

blyygiblumsteri2 kommenttia
Neljän vuoden aikaan olemme järjestäneet yli kolmekymmentä kotikonserttia. Meillä on ollut vieraina kymmeniä eri muusikoita. Kotikatsomossa on istunut yhteensä yli kaksi sataa eri ihmistä. Kotikonsertit ovat laajentuneet latokonserteiksi ja tänä kesänä pidettiin mökillä myös ensimmäinen laiturikonsertti.
Kaikki sai alkunsa kolumbialaisen harpistin Natalia Castrillónin kanssa aloitetusta yhteistyöstä. Ensimmäisessä konsertissa hän soitti sellistiveljiensä kanssa. Sitä konserttia seurasi monta muuta konserttia, joista suurin osa kehkeytyi Natalian kontaktien kautta.
Olemme saaneet kuulla musiikkia laidasta laitaan klassisesta jazziin ja siitä etnomusiikin ja improvisaation kautta kansanmusiikkiin. Osa taiteilijoistamme on ollut pitkän linjan muusikoita, osa vasta muusikon polkunsa alkutaipaleella. Yhtä kaikki, jokainen konsertti on löytänyt kuulijakuntansa. Vieraat ovat tuoneet ystäviään mukana ja kuulijoiden piiri on laajentunut omista ystävistä, sukulaisista ja naapureista sisältämään monia meille aiemmin tuntemattomia ihmisiä.
Nyyttäripöytä on saanut ihania täydennyksiä vieraiden tuliaisiana. Koskaan ei ole tarvinnut kuivin suin konsertissa istuskella. Tippiboksista on löytynyt illan päätteeksi vaivanpalkkaa musiikin tekijöille.
Konsertin jälkeen muusikot ovat mielellään jutelleet yleisön kanssa musiikistaan ja instrumenteistaan. Kotikonserttien intiimi tunnelma on viehättänyt myös musiikin tekijöitä, ei ainoastaan kuulijoita.
Viimeinen kotikonsertti Munkan kodissa on haikein mielin pidetty. Muuttolaatikoita pakkaillaan. Vieraat ovat auttaneet löytämään uusia koteja vanhoille palapeleille, pipoille ja korkokengille. Katsotaan, miten kotikonsertit luonnistuvat uudessa osoitteessa. Jostain vanhasta pitää luopua, jotta saadaan jotain uutta tilalle. Kotikonsertit ovat olleet ihanaa luksusta arjen keskelle. Kiitos Natalia musiikista ja ystävyydestä!