Coristellaan callunoilla

Callunoilla saa pihaan mukavasti väriä, kun syksy muuttaa maiseman tummanpuhuvaksi.
Roskiksesta dyykattuihin vanhoihin laatikoihin callunat sopivat mukavasti.
Pihakuusi luovutti vähän oksiaan lisukkeeksi kukka-asetelmiin.
Omenapuun alla voi vähän fiilistellä syysistutuksilla.
Koppakin on löytynyt muiden jäljiltä.
Talon nurkalla callunat tervehtivät tulijaa.

Kukkasipuleita istuttamassa

Saimme kesällä tuliaisina tulppaanin sipuleita Hollannista. Pari viikkoa sitten ryhdyin tuumaamaan niille sopivaa istutuspaikkaa ja raivasin omenapuun alta tilaa. Alennusmyynnistä ostin lisää kukkasipuleita.
Maa oli kovin savista ja siksi laitoin istutuspaikkaan savimaan joukkoon vähän kukkamultaa.
Ihanat ystäväni saapuivat puutarhatalkoisiin suunnittelemaan ja toteuttamaan kevätkukkatarhaa. Nimekseen se sai Maisterien Arboretum. Maisterit tekivät perinpohjaista suunnittelutyötä, sillä hyvin suunniteltuhan on puoliksi tehty.
Ja sitten ryhdyttiin hommiin.
Kaikille sipuleille löytyi oma paikka.
Vähän vielä lisättiin multaa pinnalle. Saa nähdä jättävätkö myyrät sipulit rauhaan vai tarvitaanko Marttojen ohjeiden mukaisesti valkosipulin kynsiä ja eläimen verta levitettynä kukkamaalle, jotta kutsumattomat vieraat pysyvät poissa.
Nyt sitten vain jäädään odottamaan Hollannin tulppaanien keväistä nousua Maisterien Arboretumille.

Joulukuusta etsimässä

Olen kerrankin ajoissa asialla. Nyt on varmistettu joulukuusi omasta metsästä.
Joulukuusen etsiminen tarkoitti sitä, että raivasin melkomoisen kasan lepikkoa, jotta sain näkyviin kolme pientä mökkitontin joulukuusen kokoista kuusta. Nyt ei pitäisi olla ongelma meidän kaupunkilaisperheelle hankkia joulukuusi omasta metsästä. Saa nähdä iskeekö sääli joulun alla ja annetaan kuusien vielä kasvaa. Mutta ovatpa nyt ainakin näkösällä.
Samalla sain lisää elintilaa hienoille katajille. Ne ovat lempipuitani ja muut risut ja männyn kävyt saavat väistyä niiden tieltä.