Joku kokeneempi puutarhuri sanoi, että pihan laittajan tärkein ja ensimmäinen keväthomma on pyyhkiä pölyt puutarhatuolista ja istua haaveilemaan ja suunnittelemaan tulevia. Minä olen pyyhkinyt pölyjä tuolista, kitkenyt siinä samalla rikkaruohoja, suoristanut polkuja, oikonut rinteen rappusia, levitellyt hevosenlantaa ja istutellut ruusujen juurakoita. Mutta joka välissä olen kyllä istunut ja ihmetellyt kevään tuloa, kuunnellut lintujen laulua ja katsellut jäiden lähtöä. Välillä olen istunut laiturinpainona etteivät jäät veisi sitä rantaheinikkoon. Ajatuksena on kirkastunut sama kuin muinakin keväinä eli josko vähän taas saisi vallattua pihaan lisää tilaa hyötykäyttöön rikkaruohoilta.

Syksyllä soutelin järven toiselta puolelta mökkinaapureilta uusia istukkaita. Ensimmäiset ovat jo heränneet talviunilta. Mikähän näiden nimi mahtoi olla?

Viime vuoden pääsiäiskukkien sipulit ovat tuottaneet ensimmäisen sadon.

Isommatkin narsissit ovat jo auenneet.

Tulppaanit vielä tuumaavat.

Syksyllä laitoin helmililjojen pieniä sipuleita maahan. Ihana saada uusia tuttavuuksia kevätkukkien joukkoon.

Siivosin sireenien ympäristöä, sillä nekin ovat jo aloittaneet valmistautumisen kesää kohti. Viime vuonna ei pensaita edes erottanut kunnolla rikkaruohojen seasta. Ehkä tänä vuonna kukinta ei mene huomaamatta ohitse.