Mökkipuutarhasta on kerätty ensimmäinen raparperisato. Raparperimme on perin tuottoisa yksilö. Opiskelijaneito ryhtyi toimeen ja… …paistoi maukkaan piirakan. Makuasioista ei voi kiistellä, onko piirakka parempaa jäätelöllä vai vaniljakastikkeella. Molempi parempi.
Kun viime kesänä hankittu uusi ruohonleikkuri hyrähti ensimmäistä kertaa käyntiin tämän niittokauden aikani, niin ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua. Meidän avioehdossa on kuulemma kirjoitettuna, että rouvan kesäisiin terapiatuokioihin kuuluu nurmikon leikkuu. Sukuni perinteetkin kuulemma velvoittavat siihen. Äitini oli ruohonleikkaaja sielultaan niin kauan kun jalka siihen hommaan nousi. Sisko leikkaa nurmikkonsa. Veljen vaimo suristelee ympäri tiluksiaan niihin paikkoihin, johon päältä ajettavat eivät yllä. En pistä hanttiin. Ruohon leikkuu mäkisellä tontilla korvaa punttisalin. Hiki pinnassa on kiva pulahtaa järveen vilvoittelemaan. Toinen rouvan terapiakone on ehdottomasti oksasilppuri. Lainakone sanoi sopimuksensa irti ja tilalle tuli ärhäkkä pikkusuristin. Oksasilppurin vieressä voi seisoskella syöttämässä leppoisaan tahtiin oksia koneen kitaan. Kovasti on touhukas tunne, vaikka tällä puuhalla tuskin kovin hyville tuntipalkoille pääsee. Nurkat kuitenkin siistiytyvät ja kasvit saavat katetta.
Onneksi eivät oksat ihan heti lopu. Sen verran iso kasa tuli viime syksyn puunkaadosta. Terapiatuokiot on varmistettu joksikin aikaa.
Omenapuun alla oleva kevätkukkamaa on nyt parhaimmillaan. Sipuleista kasvaneita kukkia on väriä tuomassa alkukesään. Viime syksynä istutetut helmililjat ovat päässeet täyteen pituuteen. Tulppaanit ovat jaksaneet kukkia jo useampana vuonna. Muutaman pääsiäisnarsissin sipulin voi laittaa näille kaveriksi.
Ensimmäinen ranta-aamiainen tänä kesänä. Vesi aamu-uinnilla +14 astetta. Nautitaan!