Kirjassa kuvataan, kuinka äidinkielen kokeessa käytetään riittävän hyvänlaatuista paperia, jossa on 9 tai 10 millimetrin ruudutus ja kohtuullinen marginaali. Sille kirjoitetaan joka riville. Kokelaan on puhtaaksikirjoituksessa käytettävä muste- tai kuulakynää. Niin mennyttä maailmaa, totesi teini.
Vähän raflaavasti Lasse Koskela kysyy kirjassa, missä abi mokaa. Hänen mukaansa neljä yleisintä syytä alhaiseen pistemäärään ovat seuraavat: 1. aine ei noudata riittävästi tehtäväksiantoa, 2. aineessa on liikaa kirjoitusvirheitä, 3. aineen kirjoittaja ei osaa riittävästi ottaa lukijaa huomioon ja 4. kokelas lukee epätarkasti tai suorastaan väärin pohjatekstiä. Teinin mielestä tämä arvio oli ihan ok.
Kirjasta löytyy vuoden 2002 abiturientin vinkit kirjoittajalle. Vinkkien antaja Hanna Häyhä sattuu olemaan samasta lukiosta kuin meidän tämän vuoden abiturientti. Häyhä uskoo, että sanoma- ja aikakauslehtien lukemisesta on hyötyä. Hänen mielestään kirjoituksissa hyvät ja raikkaat eväät piristävät kehoa ja mieltä, ja niiden syömiseen kannattaakin siirtyä heti, kun ajatukset alkavat puuroutua ja kirjoittaminen tyssähtää paikoilleen. Pieni evästauko tai vessatauko virkistää epätoivoisimmankin ja herättää mahdollisesti uusia oivalluksia. Tätä mieltä on myös teini. Minäkin kehoitin teiniä tulemaan kotiin kirjoituksista, kun eväät loppuvat. Jokainen retki on syytä pitää juuri eväiden mittaisena.
Ehkä suurimmat kirjan viisaudet saadaan Esko Valtaojalta. ”Sanan voima on käsittämätön. Yksi hyvin muotoiltu lause myöhään lauantai-iltana voi muuttaa ihmisen elämän; yksi hyvin muotoiltu lause neuvottelupöydän ääressä voi ratkaista kansakunnan kohtalon.” Näillä eväillä vuoden 2021 abiturientti ei mokaa.
