Nainen parvekkeella – kirja

Nainen parvekkeella on Eppu Nuotion ja Pirkko Soinisen romaani vuodelta 2016. Esittelytekstin mukaan se on rikosromaani, mutta minun mielestäni se on ennen kaikkea viihdekirjallisuutta.
Juonen keskeinen elementti on Albert Edelfeltin rakkaussuhteet ja taulu Nainen parvekkeella. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Pariisiin, josta käsin sähköpostit lentävät nuoren dokumentaristin ja Turku-Helsinki akselilla asuvan äveriään taidesijoittajan välillä. Tarinaan kietoutuvat tapahtumat Pariisissa taulun syntyaikoihin 1880-luvulla ja myöhemmin modernissa kaupungissa 2015.
Kirja oli viehättävän vihteellinen, jäntevän juonellinen, kutkuttavan romanttinen ja sopivassa määrin myös kieron rikollinen. Leppoisaa luettavaa.

Johanna Venho – Syyskirja

Tykästyin kovasti Johanna Venhon kirjoittamaan kirjaan Ensimmäinen nainen. Se ilmestyi pari vuotta sitten. Kirja kertoi Sylvi Kekkosen tarinan yhdistäen faktaa ja fiktiota. https://blyygiblumsteri.com/2019/06/26/ensimmainen-nainen/

Johanna Venho on lähestynyt uudessa teoksessaan Syyskirja Tove Janssonin elämää samalla metodilla. Venho on tehnyt valtavasti taustatyötä etsiessään materiaalia Tove Janssonin elämästä. Sylvin tarinaa hän kirjoitti osin Tamminiemessä. Toven tarina hän hahmotti Klovharun saarella Pellingissä, joka oli Janssonin ja hänen kumppaninsa Tuulikki Pietilän rakas kesäpaikka vuosikymmeniä.

Tarina asettuu kuvaamaan muutamaa syyspäivää Klovharussa vuonna 1991, kun Jansson teki haikeana lopullista lähtöä saareltaan. Samalla tarinan ajatukset ja tapahtumat kulkevat omia polkujaan monella vuosikymmenellä, kun Jansson peilaa menneisyyttään ja muistelee ihmisiä elämänsä varrella.

Kirjassa Janssonin elämä risteytyy nuoren Marian kipeisiin kysymyksiin luopumisesta ja puntarointiin merkityksellisistä ihmisistä. Maria vetää Janssonin ajatukset syviin vesiin, samalla kun hän itse saa lohtua omiin tuskaisiin pohdintoihinsa.

Venhon Syyskirja ei ollut aivan yhtä huumaava lukukokemus kuin Ensimmäinen nainen. Kirja on kuitenkin sujuvasti ja ilmavasti kirjoitettu. Se soljuu eteenpäin kuin syyspäivä saaristossa. Kirja on sopiva luettavaksi yhdellä istumalla. Uskon, että Janssonin ystävät viettävät mielellään muutaman hetken hänen seurassaan antautuen syysmyrskyn voimille. Suosittelen.

Yhden päivän kuningatar

Iltojen pimetessä jää aikaa lukuharrastukselle. Löysin K-kaupan kirjankierrätystiskiltä Nina Banerjee-Louhijan vuonna 2012 kirjoittaman kirjan Yhden päivän kuningatar. Kirjassa kerrotaan Banerjee-Louhijan äidin tarina tyttären silmin.

Kirjassa on paljon mielenkiintoisia perhekuvia mm. Intiasta sekä kirjan päähenkilön, Mariettan, kirjoittamia päiväkirjan otteita. Tarina on mukaansa tempaava, mutta minusta tuntui jotenkin kiusalliselta lukea sitä. Banerjee-Louhija ei päästä äitiään helpolla vaan toteaa moneen otteeseen ettei voi sietää äitiään. Samoin veli saa kuulla kunniansa perheen asioiden hoitamisessa. Tämä on varmasti kirjailijan vilpitön kokemus tapahtumista, mutta minusta suhtautuminen on jotenkin piinallisen syyttävä. Kirjan tekeminen oli Banerjee-Louhijalle intensiivinen prosessi. Se on toistaiseksi kirjailijan viimeisin romaani. Ihan kuin tekijä olisi oksentanut ulos kaiken pahan olon ja sitten sulkenut suunsa lopullisesti. No, hyvä jos häntä helpotti. Minusta tämä oli kiusallinen lukukokemus. Olisin ihan mielelläni seikkaillut äiti Mariettan mukana ympäri maailmaa vähän neutraalimman matkaoppaan mukana.