Kulttuuria koronan keskellä

Kulttuurin merkityksen tajuaa kaikkein selvimmin silloin, kun on ollut ilman sitä liian kauan. Edellisestä teatterikäynnistäni on aikaa toista vuotta. Kansallisteatteri kutsui Bloggariklubin Vallilan Kansallisteatteriin tutustumaan uusiin tiloihin ja avaamaan näytäntökautta Saiturin pariin.
Miten ihana oli päästä näkemään, että näyttämö on saatu pystytettyä vanhan Kansallisteatterin rakennuksen remontin ajaksi VR:n junatehtaan tiloihin uuteen paikkaan uusin kujein. Kansallisteatterin näyttelijät ja koko muu henkilökunta puhkui onnesta toivottaessaan yleisön vihdoin tervetulleeksi. Mielessä on toki varmaan pieni pelko ettei ovia jouduta taas sulkemaan koronan takia.
Tiloissa on säilytetty paljon vanhaa muistuttamassa paikan historiasta. Hienosti se sopii kuitenkin myös teatteritilaksi. Rouhea yhdistelmä karua ja kaunista oli ainakin minun mieleeni.
Suurin osa kalustuksesta ja sisustuksesta on tuotu kierrätyksenä mm. Kansallisteatterin Pieneltä näyttämöltä ja varastojen uumenista.
Saituri-näytelmän lisäksi pääsimme kuulemaan, kun Markus Leikola haastatteli esikoiskirjailija Joonas Kallosta. Saiturista ja Kallosesta kerron lisää myöhemmissä postauksissa.
Lämmin kiitos Bloggariklubille, pitkästä aikaa päästiin kulttuurin äärelle!

Lucinda Riley – Kadonnut sisar

Pohjoisirlantilainen kirjailija Lucinda Riley kuoli 11.6.2021. Riley on tällä hetkellä Suomen luetuin ja kuunnelluin käännetyn kaunokirjallisuuden kirjailija. Hän on erittäin suosittu kaikkialla maailmassa. Rileyn kirja Kadonnut sisar ehti juuri ilmestyä toukokuussa suomeksi. Sarjan seitsemäs kirja oli odotettu finaali hienolle teossarjalle. Riley kuitenkin toteaa kirjansa saatesanoissa, että kun hän alkoi kirjoittaa Kadonnutta sisarta, tarina piteni pitenemistään ja hän oivalsi, ettei tilaa riittänyt salaisuuksien perusteelliseen paljastamiseen. Loppuratkaisu on hautunut kirjailijan päässä kahdeksan vuotta. Saatesanoissa hän toteaa vielä, että tarinaan on tulossa kahdeksas ja varmasti viimeinen osa. ”Maltan tuskin odottaa, että saan sen vihdoin paperille.” Riley sairasti neljä vuotta syöpää ja poistui joukostamme. Nähtäväksi jää, kuka lunastaa Rileyn lupauksen Papa Saltin salaisuuksien paljastamisesta. Uskon, että perikunnalle ainekset siihen on jätetty perintönä.
Kadonneen sisaren tapahtumat Riley sijoitti kotiseudulleen West Corkiin, Irlantiin. Tavalleen uskollisena Riley kuvaa rinnan Irlannin vapaussodan tapahtumia ennen kaikkea naisnäkökulmasta 1900-luvun alkukymmenillä ja toisaalta 2000-lukua Uudessa-Seelannissa palatakseen myös uudistuneeseen Irlantiin 2008.

Kirjan juonta paljastamatta totean, että jotain kirjassa selviää ja paljon asioita jää auki. Miltei 900-sivuiseen eepokseen kannattaa suhtautua kuin hyvään ystävään, jolla tarinoita riittää vaikka koko kylälle jaettavaksi. Tärkeintä eivät ole ratkaisut vaan tarinan ääressä viihtyminen. Jään todella ihmettelemään, jos Papa Saltin salaisuuksien loppuhuipennusta ei jollain tavalla saateta luettavaksi Lucinda Rileyn kuolemankin jälkeen.

R.I.P Lucinda Riley

PS. Päivitys 13.7.2021: Kirjailijan vanhin poika kirjoittaa Lucinda Rileyn muistiinpanojen pohjalta Papa Saltin tarinan. Se ilmestyy keväällä 2023.

Kaikki on hyvin

Nyt ei tarvita vain sadepäivien lukemista. Nyt tarvitaan myös hellepäivien lukemista, kun ulkona ei jaksa rehata. Tällä hetkellä vain järvessä polskuttelu, jäätelön syöminen ja kirjojen lukeminen jaksavat innostaa etätöiden ohella.
Elämä on arvaamatonta. Miten jatkuvan epävarmuuden keskellä kykenee säilyttämään mielenrauhan ja jopa kukoistamaan? Kaikki on hyvin riippumatta siitä, miten kaikki on. Saku Tuomisen kirja pohtii onnellisuuden ydintä.
Kirjoittaja on liikkeellä ilmavalla tekstillä ja nöyrällä asenteella. Vaikka kirja ei tarjoaisi mitään uutta, niin se tarjoaa kuitenkin rauhoittavan hetken pohdintojen äärellä ilman syyllistävää sormea tai liian opettavaista asennetta. Sopii lyhyen sadekuuron ajan lukemiseksi. Sivuja on vain pari sataa. Suosittelen lämpimästi hetkeä Tuomisen tekstin ja oman ajattelun äärellä. Vaihtoehtona on juosta rännin alle vesisateeseen viilentymään.
Siitä on lähdettävä, että tähän on tultu. Tapani Tölli