Ruskaretken ajoittaminen oikeaan ajankohtaan on arpapeliä. Loma kun yleensä pitää sopia hyvissä ajoin ennen syksyä, niin aina ei voi varmuudella tietää ruskan tarkkaa ajankohtaa. Toivoa sopii, että vielä retkipäivän kelikin on suosiollinen. Meidän Saanan ruskaretki alkoi vilpoisissa merkeissä, kun yöllä oli pakkasta ja aamulla maa valkoinen. Varauduimme etukäteen 4-6 tunnin patikointiin hyvillä eväillä, lämpimillä vaatteilla ja reippaalla retkimielellä. Upeita maisemia riitti joka puolella ja hyviä syitä pysähtyä hetkeksi hengitystä tasaamaan. Lumisia polkuja kiemurteli pitkin Saanan rinteitä. Kaukana siintivät lumihuippuiset vuoret Kilpisjärven takana. Löysimme ylhäältä mukavan kolosen, jossa olimme tuulelta suojassa ja saatoimme lämpimin sormin kaivella eväät esille. Parin tunnin kiipeämisen jälkeen leivät ja lämmin juoma maistuivat hyviltä. Maisemia oli mukava ihastella matkaseuralaisten kanssa. Paluuta varten virittelin housujen päälle polvituet, sillä takaisin paluu oli minulle haastavampi osuus. Päivän mittaan valkoinen peite väistyi värien tieltä. Rinteet valtasi käsittämätön värien loisto. Saanan valloitus onnistuu vähän huonommallakin kunnolla ja risaisilla polvilla kunhan aikaa varaa riittävästi. Meillä aikaa meni viisi tuntia taukoineen. Kuuden hengen seurueemme kulki kukin omaa vauhtiaan. Välillä pysähdyttiin yhdessä ihmettelemään luonnon kauneutta ja kehumaan, kuinka urheita olimme retkeilemään. Minulle Saana oli uusi valloitus. Suosittelen ehdottomasti Saanaa upeana matkakohteena.
Blyygi Blumsteri 