muuta

Äkkilähdöllä

blyygiblumsteri3 kommenttia
Äkkilähdöllä pääsee moneen paikkaan. Toiset suuntaavat Kanariansaarille ja jotkut autuaammille metsästysmaille. Minä lähdin ambulanssilla Meilahden sairaalaan.

Jo ennen pääsiäistä vatsa ilmoitteli tyytymättömyyttään. Syöminen tai juominen ei maistunut. Konsultoin asiantuntijoita ja varasin lääkäriajan pääsiäisen jälkeiselle viikolle. Kaikki kuitenkin pysähtyi pääsiäisen jälkeen äkilliseen kipukohtaukseen, joka oli niin voimakas, että menetin tajuntani hetkeksi.

Ambulanssin tulosta kotiportille ei kestänyt kuin kolmisen tuntia, kun minut oli jo sijoitettu tutkimusten ja erilaisten verikokeiden kautta Tornitalon osastolle. Viriilit ensiapuhenkilöt hoitivat oman osansa ystävällisen varmasti. Sairaalassa minut vastaanottanut hoitaja oli selvästi omalla paikallaan. Kaikenlaista sekoilua ja häröilyä työssään nähneenä hän oli kuin Ninja-hahmo, jolle oli turha yrittää tarinoida pehmeitä. Homma rullasi eteenpäin tehokkaasti kuin Pasilan juna. Hetken odottelun jälkeen minulle löytyi paikka osastolta.

Ensimmäiset päivät sairaalassa kuluivat magneettikuvausputkessa, verikokeissa jne. Diagnoosiksi täsmentyi määrittämätön akuutti haimatulehdus. Muutaman päivän jälkeen näytti jo siltä, että pääsen kotiin jatkamaan toipumista. Tulehdusarvot kuitenkin pomppasivat pilviin ja minä jäi sairaalaan. Antibiootti suoraan suoneen käänsi arvot lopulta kohti parempaa niin, että minut uskallettiin kotiuttaa. Epäonninen kanyyli saattoi aiheuttaa tulehdusarvojen nousun.

Sairaalakokemus oli minulle lopulta ihan hyvä kokemus. Maksan mielelläni veroja, jotta saan hyvän hoidon, kun sitä tarvitsen.

Uudistetun Tornisairaalan kahden hengen huone oli siisti ja viihtyisä. Hoitohenkilökunta suhtautui työhönsä kärsivällisyydellä. Paljon oli hoitajissa maahanmuuttajataustaisia henkilöitä. Olin kiitollinen myös kaikista heistä. Ilman heidän panostaan olisi tekijöitä ollut varmaan puolta vähemmän.
Asiakkaille ei kiukuteltu vaikka asiakkaat välillä kiukuttelivatkin vaan kärsivällisesti haettiin yhteistä ymmärrystä. Ruoka oli hyvää kotiruokaa. Tarjoiluja sai säädettyä hieman omien mieltymystensä mukaisesti. En tiedä, mitä muuta sitä potilaana kaipaisi. En olettanutkaan olevani Kanarian lomalla. Pienenä bonuksena löysin matkalta uuden sukulaisen. Huonekaverin kanssa jatkamme sukuselvityksiä kunhan tästä reissusta toivumme.

Nyt on kiva huilailla kotona ja toivoa, että paraneminen etenee suotuisasti. Väsyttää vielä kovasti, eikä edes kauniisti paistava aurinko saa vielä houkuteltua ulos. Mutta pikku hiljaa hyvää tulee.

Penkkiurheilun juhlaa

blyygiblumsteriJätä kommentti
Penkkiurheilussa tulee kuulkaas mahdoton hiki! Taisi olla illan ensimmäinen virhe, että menimme täysin ilman harjoittelua urheiluhallille. Oven suussa iskettiin ämpäri ja kalikka käteen. Ainoat ohjeet oli, että kotijoukkuetta kannustetaan ja TOSI kovaa.
Laji oli lentopallo ja vastakkain pelasivat mestaruusliigassa kotijoukkue Oriveden Ponnistus ja vierailija LP-Vampula. Ja voihan vimpulan vampula, kyllähän sitä sitten mäiskittiin menemään. Tein ihan tosissani työtä, että sain lunastettua ämpärin käytöstä annetut ohjeet.
Minä tein osani ja kotijoukkue omansa. Vähän jäivät pelin hienoudet hämärän peittoon kun piti keskittyä ämpäröintiin, mutta kotijoukkue voitti ja yleisöä kiitettiin mallikkaasta kannustuksesta. Voitto oli siis ehkä vähän kannustajienkin ansiota…? Tosissaan joukkuetta ainakin tuettiin.

Pelin jälkeen taisi olla naapurin korvat lukossa ja oma kurkku tukossa. Ensi kerralla pitää kyllä valmistautua paremmin eli korvatulpat taskuun ja soitinarsenaali takataskuun valmiiksi. Kai sitä nyt jotain ämpäriä tehokkaampaa pitää keksiä. Ei hullumpi urheilulaji tuo penkkiurheilu.