Tanssivan joogin onnela – Villa Mehu

Mehutietä pitkin pääset kohti onnelan portteja.
Elis Sinistö rakensi majakyläänsä Villa Mehua viidenkymmenen vuoden aikana kaatopaikkaromuista.
Maja toisen jälkeen valmistui Kirkkonummen Veklahden metsikköön.
Elis halusi rakentaa paikan onnelliselle elämälle.
Elis tanssi ja joogasi, eli kasviruualla ja teosofisen ajattelun hedelmillä.
Kaikki nämä onnen eväät hän halusi jakaa muiden kanssa.
Majakylä on nykyisin jo kovin rapistunut.
Lehtileikkeet seinillä kertovat Eliksen kiinnostuksen kohteista.
Seiniltä löytyy kuvia isännästä ja hänen elämästään Villa Mehussa. Useissa niistä poseeraa naturisti luonnon helmassa akrobaattisissa asetelmissa.
Vieraita varten valmistui ruokaa pihakeittiössä.
Ohjeita lukemalla ei jäänyt epäselväksi, miten isäntä toivoi kodissaan toimittavan.
Mielikuvitus laukkaa menneisiin aikoihin. Hullu vai nero, tiedä häntä. Paikka on runsaasti ajatuksia herättävä.
Elis Sinistö kuoli 2004. Tuhkat on ripoteltu Villa Mehun lampeen.

Sataa ja paistaa

Välillä kelit ovat outoja. Palasimme pääkaupunkiseudulle ja lämpömittari näytti 30 astetta lämmintä. Istuimme iltaa helteisrllä terassilla ystävien kanssa ja ihailimme hienoja pilviä.

Samaan aikaan muutaman kilometrin päässä satoi golfpallon kokoisia rakeita. Autot ajoivat etanan vauhdilla eteenpäin. Kuhmuisia nokkapeltejä ja rikkoontuneita tuulilaseja tuli vartin kuuron kunniaksi. Sataa ja paistaa samalta taivaalta.

Ankkana aalloissa

Porekylpyyn tarvitaan ehdottomasti hienot kynsilakat ja kylpyankka. Oli minullakin lakat kynsissä, mutta systerillä oli hienommat värit js upouusi ankka.
Aika uhmakas oli tämä uusi ankka. Kyllä se huomasi varoitusmerkit, mutta…
…silti piti kiivetä reunalle uhmaamaan.
Kuinkas sitten kävikään?
Poskelleen meni koko homma!
Onneksi oli pelastushenkilökunta lähellä.
Ankalla on niin paljon vielä opittavaa kylpemisestä.