Kirja on karu matkakertomus. Tarina etenee vauhdilla läpi vuosikymmenten ja eri maiden. Tässä vauhdissa dokumentti ei ehdi pysähtyä kovin syvällisesti yksittäisiin hetkiin, mutta se loihtii kyllä hyvin esille sen, kuinka etuoikeutetussa ja turvallisessa maailmassa ilman sodan välitöntä uhkaa me saamme elää ja kasvattaa lapsemme. Hirvosen teksti on sujuvaa ja nautittavaa luettavaa, vaikka tarina itsessään on ajoittain synkkäkin. Toivoa antaa se, että kuoleman keskellä on myös selviytymistarinoita.
Seuraavina odottavat vielä lukemista Jussi Nikkilän kirja Näyttelijä ja Meiju Niskalan Sata kirjettä kuolleelle äidille.
Yhteistyössä WSOY ja Tammi
Blyygi Blumsteri 