Ilmasilta

Ilmasilta ihmisen sydämestä toisen luo kulkee välittämisen kautta. Kansallisteatterin taitava näyttelijätrio Pirjo Luoma-aho, Pyry Nikkilä ja Alina Tomnikov maalaa eteemme kolme erilaista auttajan muotokuvaa näytelmässä Ilmasilta. Pääsemme seuraamaan, kuinka kukin roolihahmoista pyrkii ilmaisemaan välittämistään ja huolenpitoaan kanssaihmisille ja toisilleen. Yksi tekee sen kotisohvalta käsin, kun toinen tarttuu kuokkaan tai kirurgin veitseen maailman toisella äärellä. Onko auttaminen ja välittäminen helpompaa kaukana kotoa kuin oman perheen ja lähipiirin sisällä?

Näytelmässä liikutaan monilla eri tasoille. Katsojaa ei päästetä helpolla. Koko ajan minut pistetään pohtimaan suhdetta esille nouseviin asioihin. Onko auttamisessa ja välittämisessä kyse vallasta? Ja kuinka metsään voikaan mennä ystävällinen auttamisyritys. Lopputulos voi olla täydellinen katastrofi. Tahto voi olla hyvä, mutta taitoa puuttuu. Lamauttaako epäonnistumisen pelko, niin että emme enää uskalla tai jaksa yrittää välittää.

Näytelmän ohjaaja Saana Lavaste oli kertomassa ennen Ilmasillan ennakkonäytöstä Kansallisteatterin Bloggariklubilaisille näytelmän synnystä ja omista ajatuksistaan auttamisen teeman äärellä. Keskustelu polveili ihmiskunnan uhkien ääreltä tulevaisuuden perhekuvaan. Lavaste näkee, että toivoa on. Sitä näytelmäkin haluaa meille viestittää. Esityksen päätyttyä yleisö poistui kuin lentokentälle. Mihin sinun lentosi suuntaa, Espanjan lomasaarille vai Bagdadin pommien keskelle? Välittää voi missä vain.

Hetkeäkään ei käynyt aika pitkäksi teatteri-illan aikana. Taitavat näyttelijät, mielenkiintoinen lavastus ja elämää suurempi teema. Hienon ja ajattelun aihetta antavan näytelmän tarjosi Kansallisteatterin Bloggariklubi. Kuvat esityksestä Katri Naukkarinen.

Kuka luulet olevasi?

Teinin kanssa teatterissa

Oliko tämä nuorisoteatteria nuorille?

Teini: Aiheet koskettivat lukiolaista ihan läheltä. Kaikki alkoi lukion jälki-istunnosta. Teemat olivat sellaisia, jotka tulevat lähes jokaiselle nuorelle vastaan jollain tasolla. Jokaisella meistä on omat haasteemme taustalla, mutta ne eivät ole koko identiteettimme. Jos ongelmat eivät kuitenkaan suoraan kosketa itseä, kamppailee joku kaveri tai tuttu niiden kanssa. Tämä siis oli mielestäni nuorisoteatteria etenkin nuorille, mutta ketään pois sulkematta.
Minä: Tämä oli nuorisoteatteria nuorille, siis nuoria näyttelijöitä kertomassa nuorten elämästä nuorille. Mutta vanhempikin katsoja löytää esityksestä hienoja ja tärkeitä näkökulmia. Esiintyjät olivat nuoria, mutta ammattiin valmistuvia, joten mistään amatööriteatterista ei ollut kysymys.
Suosikkityyppisi?
Teini: Seurasin aluksi maailmanparantaja Zaffrea ja tykkäsin hänestä.
Minä: Siri

Äänestitkö tekstiiliveron puolesta?

Teini: Kyllä, äänestin. Aluksi mietin mitä se tarkoittaa mutta äänestyksen yhteydessä asiaa oli argumentoitu ja avattu. Lakialoitteen perustelu oli ehkä hieman puolueellinen ja tämä saattoi vaikuttaa äänestykseeni.
Minä: Äänestin kyllä.
Mistä pidit esityksessä eniten?
Teini: Oli hauskaa päästä mukaan esitykseen. Jo se, että oli konkreettisesti tapahtumien keskellä oli hauskaa, mutta pääsin myös esimerkiksi välittämään viestiä näyttelijältä toiselle. Istuin hetken koululakossa ilmaston puolesta ja osallistuin salaisiin bileisiin. Tykkäsin siitä, että pääsin osallistumaan. Ketään ei pakotettu mihinkään ja minulta kysyttiin aina, että haluanko ja onnistuuko tämä.
Minä: Energinen ja taidokas näyttelijäkaarti. Kantaaottava tarina. Hieno paikka esitykselle, joka oli muunnettu loistavalla tavalla tapahtumapaikaksi. Melkein toivoisi ettei sinne ikinä tulisikaan perinteistä istumakatsomoa. Mahdollisuus osallistua tai vain seurailla sivusta. Hiljainen huone. Lipun hintaan kuului teetä ja sympatiaa.
Ketä bongasit yleisössä?
Teini: Jotain tuttuja kasvoja, mutta en tunnistanut nimeltä.
Minä: Bongasin yleisön joukossa kouluikäisiä, näyttelijöiden kavereita ja vanhempia, konkarinäyttelijöitä ja Jenni Haukion.
Mikä ajatus jäi päällimmäiseksi esityksestä?
Teini: Otteita oli aivan ihana teatteriesitys. Se oli täysin jotain muuta, kuin mihin olen tottunut. Teatterissa pohditaan usein neljättä seinää ja sitä, että uskalletaanko tätä mystistä seinää rikkoa. Ongelmaa ei tainnut tällä kertaa olla, sillä kun seinää ei koskaan rakenneta, ei sitä tarvitse rikkoa.
Minä: Piristävän erilainen esitys, jossa oli vahvaa latausta ja sopivalla tavalla mahdollisuutta elää mukana omalla henkilökohtaisella tavallaan. Menisin uudelleen ja suosittelen kaikille muillekin kuin teineille ja ilmastoahdistuneille.

Tällaisissa ajatuksia synnytti Kansallisteatterin Vallilan Konepajan näyttämön esitys Otteita. Esitys on ammentanut aiheita helsinkiläisten nuorten haastatteluista. Näytelmä nostaa esiin mm. nuorten kokemuksia kriiseistä ja niistä selviämisestä. Kansallisteatteri on toteuttanut esityksen yhteistyössä Teatterikoulun dramaturgilinjan ja Tampereen yliopiston teatterityön tutkinto-ohjelman kanssa. Kuvat Tuomo Manninen. Yhteistyössä Kansallisteatterin Blogistiklubi. Teoksen arvioi kanssani Teini.

Rakkauden päätös – Kansallisteatteri

Onko pahempaa huuto vai hiljaisuus? Molempien kautta löytyy ihmissuhteelle karu loppu. Ihminen on ihmiselle susi niin päättäessään.

Kaksi näyttelijää lavalla ei välttämättä tarkoita dialogia. Se voi olla kahden ihmisen yksinäinen ja viiltävä monologi kuten Kansallisteatterin näytelmässä Rakkauden päätös. Ohjaaja Pascal Rambert on kiertänyt maailmaa saman esityksen kanssa ja saapui nyt Helsinkiin. Näyttelijä Timo Torikka on suomentanut tekstin ja näyttelee yhdessä Katariina Kaituen kanssa Pienellä näyttämöllä. Tuntematta ranskalaista versiota voin vain todeta, että suomenkielinen Torikan versio on huikeaa sana-akrobatiaa, jossa sanan säilä heiluu säälimättä. Torikan ja Kaituen vahva läsnäolo näyttämöllä ja päällekäyvä ahdistus tuntuvat katsomossa saakka.

Huku sinä omaan negatiivisten ajatustesi virtaan. Minä haluan kirjoittaa elämässä oman uuden lukuni.

Timo Torikka oli Bloggariklubilla kertomassa näytelmän valmistumisprosessista. Poikkeuksellista on ollut näyttelijöiden vahva itsenäinen roolien valmistaminen, sillä ohjaaja Rambert on osallistunut prosessiin vain muutamalla tiivillä ohjausjaksolla. Mielenkiintoista ranskalaista teatteria on saatu katsojille tuumattavaksi.

Näytelmän tarjosi Bloggariklubi ja kuvat Kansallisteatteri / Tommi Mattila