teatteri

Sultanaatti

blyygiblumsteriJätä kommentti
Laura Ruohosen ohjaama aikuisten satu Sultanaatti on saateltu kantaesityksen myötä kaiken kansan nähtäväksi Vallilan Kansallisteatterissa.
Suosittelen ehdottomasti hankkimaan käsiohjelman ja aloittamaan Sultanaatin maailmaan laskeutumisen sen kautta. Käsiohjelma on poikkeuksellisen lahjakas opus avaamaan Sultanaatin mielenmaisemaa ja maailmaa, joka ei ole olemassa, mutta kuitenkin on tuttu ja totta joskus jossain. Moni näytelmän yksityiskohta avautuu syvemmin, kun on läksynsä tehnyt ja käsiohjelmansa lukenut. Miten muuten tietäisit, mikä on naisenhiljennin tai pyllynhyydytin? Tai, että niiden käyttö ei ole ollut mikään vitsi!
Näytelmä on huikea onnistuminen Ruohoselta ja työryhmältä. Teos on monella tapaa erittäin ajankohtainen. Se tarkastelee kriittisesti ihmisen luomia järjestelmiä. Toisaalta siinä liikutaan sadunomaisen kepeästi isojen asioiden äärellä. Mikään ei jää huomaamatta vakoilijan tarkkojen silmien alla, ei edes rakkauden hämmentävä voima. Sultaani Suleimanin ja orja Roxelanan tarina Sultanaatin valtakunnassa on näkemisen ja kuulemisen arvoinen.
Näytelmän vuoropuhelu on soljuvaa ja luonnollista. Iso kiitos menee näyttelijöille myös erittäin selkeästä artikulaatiosta ja kirkkaasta kehon kielestä. Huumori kukkii kaikissa tilanteissa, välillä vilpittömän aitona ja välillä surullisen sarkastisena. Näytelmän rytmi ja näyttelijöiden keskinäinen dynamiikka toimii vaivattomasti. Ei tule kiusallista tai teennäistä oloa. On vain elämän sietämätöntä keveyttä tässä ja nyt, maksoi mitä maksoi. Tämä antaa katsojalle tilaa tutkia ja tulkita näytelmän sanomaa. Hienot näyttelijäsuoritukset kaikilta!
Pidin todella paljon tästä näytelmästä. Siinä sai hieroa älynystyröitään, nauttia herkullisesta huumorista, harrastaa moraalista paheksuntaa ja vaikka mitä. Kaikki oli loistavasti kunnes minulle ja ehkä jollekin muullekin tuli lapsus.
Loppuvaiheessa siirryttiin selkeästi epilogiin. Odotin sopivan jännittyneenä lopputulemaa tai jotain ylevää ja elämää suurempaa, sillä näytelmä oli pedannut katsojaa taitavasti vastaanottavaan tilaan. Yhtäkkiä loppupuheenvuorossa en tahtonut kuulla, mitä sanottiin. Selkeä artikulaatio muuttui puheeksi paidan kaula-aukon sisään. Apua, apua, mitä sanottiin, mitä tarkoitettiin?! Miksi tätä ei voi kelata vähän taaksepäin etten menetä mitään?! Voisiko joku ystävällisesti mennä kuuntelemaan epilogin erittäin tarkasti ja kertoa minulle, mitä loppurepliikissä sanottiin, sillä näytelmä on ehdottomasti näkemisen arvoinen. Ja minä olisin halunnut kuulla ne kuuluisat viimeiset sanat!
Esityksen tarjosi Kansallisteatteri. Valokuvat esityksestä Kansallisteatteri / Cata Portin.

Dalen. På Jorden.

blyygiblumsteriJätä kommentti
Poikkesimme Porvoossa maistelemassa poikkitaiteellista maailmanparannusta. Klockriketeatern oli keitellyt kasaan mm. musiikkia, runoutta, laulua, teatteria, videoita ja ruokataidetta yhdistelevän vaikuttavan teoksen.
Yleisö päästettiin yksi kerrallaan saliin johtavalle käytävälle. Villiruokakokki Jyrki Tsutsunen tarjosi ensimmäiset maistiaiset illan menusta ja sen jälkeen osallistuja pääsi siirtymään hämärään saliin katettuihin pöytiin hiljaisen musiikin soidessa. Illan teema oli laulu maailman valosta ja pimeydestä. Musiikki kulki eteenpäin ja runot rytmittivät kulkua. Näyttelijä toimi oppaana tunnelmasta toiseen. Kokkien padat kiehuivat. Kuumeisesti etsittiin toivoa maailmalle.
Eikä haitannut vaikka esityskielinä oli ruotsi, espanja ja englanti. Hyvin pääsi kieltä osaamatonkin juoneen mukaan. Vaikuttava esitys on mahdollista kokea vielä 1. ja 2.11.2022.

När klockan tickar och Jordens feber stiger ser det mörkt ut. Vi söker ljuset, hopet och trösten – än finns det tid. Just nu.

Valokuvat Klockriketeater / Darina Rodionova

Marginaalifestarit

blyygiblumsteriJätä kommentti
Kai tiedät instrumentin nimeltään skillo? Siinä on ripaus suksia, selloa, talla ja sauvat. Tällainen harvinen instrumentti oli esillä Marginaalifestareilla Jätkäsaaren teatteri Viiruksessa.
Skillon soittaja lienee skillisti.
Hauskan musiikillis-äänellisen esityksen takaa löytyivät sellisti-skillisti Sergio Castrillón yhdessä äänimaestro Andrew Bentleyn kanssa.
Norjalaiset Jo Einar Jansen ja Hans Hulbaekmo ilottelivat kansanmusiikin äärellä.
Bruno Zambrano ja Sofia Charifi avasivat oven tanssin maailmaan yhdessä rumpali Lari Silvan kanssa.
Esitys oli koskettava ja intiimi pienessä studiotilassa lähellä yleisöä.

Marginalen festivaali jatkuu oudon taiteen äärellä Viiruksessa perjantaina 16.9.2022. Vuorossa on mm. jatsahtavaa musiikkia ja runoutta. Jos menet oopperaan, saat oopperaa. Jos menet klassiseen konserttiin, saat klassista. Mutta jos menet Marginaalifestareille, et tiedä mitä saat ja se jos mikä on piristävää.