Saituri Vallilan Kansallisteatterissa

Kuva Stefan Bremer / Kansallisteatteri

Kansallisteatterin näytäntökauden Vallilassa avasi Vesa Vierikon tulkinta Molièren Saiturista. Näytelmä on täynnä rahaa ja rakkautta, konnankoukkuja ja onnellisia loppuja. Vanha klassikko saa vierikkomaiset elkeet, joiden tahtiin hompsotellaan hurmaavissa pitsihelmoissa upeissa lavasteissa komedian kevein keinoin.

Ensimmäinen jakso tarraa minuun kuin huumaava annos jotain, mitä olen pitkään kaivannut. Pitkä teatterin puutos saa minut eläytymään vahvasti mukaan näyttelijöiden heittäytymiseen rooliensa vietäväksi. Miten ihana on leijalla upeiden näyttelijöiden johdattamana arjen yläpuolella teatterin illuusiossa.
Puoliajan jälkeen intensiteetti hieman ohenee, mutta en välitä siitä. On niin ihana päästä näkemään teatteria ja uppoutua Saiturin häpeämättömään ahneuden maailmaan ja pelastautua sieltä moninkertaisen rakkauden pauloihin yltiöpäisten juonikiemuroiden jälkeen. Eläköön teatterin illuusio!

Saiturin tarjosi bloggareille Kansallisteatterin Bloggariklubi.

Kulttuuria koronan keskellä

Kulttuurin merkityksen tajuaa kaikkein selvimmin silloin, kun on ollut ilman sitä liian kauan. Edellisestä teatterikäynnistäni on aikaa toista vuotta. Kansallisteatteri kutsui Bloggariklubin Vallilan Kansallisteatteriin tutustumaan uusiin tiloihin ja avaamaan näytäntökautta Saiturin pariin.
Miten ihana oli päästä näkemään, että näyttämö on saatu pystytettyä vanhan Kansallisteatterin rakennuksen remontin ajaksi VR:n junatehtaan tiloihin uuteen paikkaan uusin kujein. Kansallisteatterin näyttelijät ja koko muu henkilökunta puhkui onnesta toivottaessaan yleisön vihdoin tervetulleeksi. Mielessä on toki varmaan pieni pelko ettei ovia jouduta taas sulkemaan koronan takia.
Tiloissa on säilytetty paljon vanhaa muistuttamassa paikan historiasta. Hienosti se sopii kuitenkin myös teatteritilaksi. Rouhea yhdistelmä karua ja kaunista oli ainakin minun mieleeni.
Suurin osa kalustuksesta ja sisustuksesta on tuotu kierrätyksenä mm. Kansallisteatterin Pieneltä näyttämöltä ja varastojen uumenista.
Saituri-näytelmän lisäksi pääsimme kuulemaan, kun Markus Leikola haastatteli esikoiskirjailija Joonas Kallosta. Saiturista ja Kallosesta kerron lisää myöhemmissä postauksissa.
Lämmin kiitos Bloggariklubille, pitkästä aikaa päästiin kulttuurin äärelle!