Ilta Korkeasaaressa

Meidän baby halusi lähteä kesälomaretkelle Korkeasaareen eläintarhaan. Niinpä sitä ajeltiin nostalgiaretkelle katsomaan vanhoja tuttuja. Viimeksi siellä on käyty kauan aikaa sitten. Ehkä silloin kun baby oli oikeasti baby.
Osa Korkeasaaren sisätiloista oli suljettu, mutta katsottavaa riitti silti. Ajoitimme vierailun illan viimeisille aukiolotunneille. Saarella oli tosi väljää ja rauhallista kierrellä.
Korkeasaari oli vihreä ja vehreä. Istutukset puistikoissa olivat kovasti edukseen.
Eläinten lisäksi ihailimme kauniita merimaisemia. Meillä oli loistava ilma kiertokävelyllä.
Juu, näimme kyllä paljon eläimiä, kissoja, kenguruja, kameleita ja vaikka mitä. Olipa kiva kesäretki, hyvä idea illan ratoksi.

Kirgisialaista graniittia

Kirgisiasta saakka on tuotu graniittia Suomeen moskovalaisen arkkitehti Andrei Dolgihin suunnittelemaan Neuvostoliiton sotamuistomerkkiin.
Venäläisiä sotavankeja oli toisen maailmansodan aikoihin mm. rakentamassa Tampere-Jyväskylä välistä junarataa ankarissa olosuhteissa. Muistomerkin alueelle on haudattu sodan aikana 260 sotavankia.
Muistomerkin on pystyttänyt Tampereen venäläinen klubi viranomaisten myötävaikutuksella.
Nuoria miehiä on jäänyt matkalle.
Heidän muistokseen soitetaan surun kelloja muistopäivänä 9.5.
Edesmennyt isäni muisteli useasti eläessään heillä Karjalassa työskennellyttä sotavankia, joka oli ollut kova työmies ja mukava sellainen. Sodan aikana hän kuitenkin hävisi, kuka ties minne. Isäni harmitteli, kun ei koskaan saanut tietää hänen kohtalostaan.
Muutama sotavanki löysi Suomesta oman mansikkapaikkansa. Jotkut rakkauden hedelminä syntyneistä lapsista ovat pystyneet jäljittämään omat juurensa ja löytäneet sukunsa Venäjältä.
Tämä vaikuttava muistomerkki näkyy Tampere-Jyväskylä junan ikkunasta. Se sijaitsee noin 60 kilometriä Tampereelta pohjoiseen Oriveden alueella. Viitat Kirjasniementieltä johdattavat vierailijat perille.

Tampere-energiaa

Tampere on vanha opiskelukaupunkini. Koulutuspäivän jälkeen kaupungin katuja kävellessä mieleen nousi monia nostalgisia muistoja menneiltä vuosilta.

Legendaarinen Hämeenkadun Appro sai alkunsa kultaisina vuosina 37 vuotta sitten, tarkalleen ottaen vuonna 1982. Opiskelijat ovat kerääntyneet Tampereelle vuosi toisen jälkeen saman teeman äärelle. Nyt kaupunki oli 10.10 taas kerran täynnä opiskelijoita, jotka kulkivat kapakasta toiseen suoriutuen opinnäytteestään kuka paremmin, kuka vähän huonommin arvosanoin. Osallistujien määrä on kasvanut ja paikalle tullaan kauempaakin. Omien sanojensa mukaan Appro on Suomen suurin ja kaunein opiskelijatapahtuma keräten kapakkakierrokselle noin 10 000 osallistujaa.

Lappeenrannan kauppatieteilijät ponnistelivat hyvässä hengessä kohti huippusuoritusta. En epäillyt yhtään heidän onnistumistaan. Minä saatoin hyvillä mielin toivottaa heille hauskaa illan jatkoa. Minun tieni vei Linkosuon pullatiskille. Siellä tuli notkuttua usein opiskeluaikoina. Vaniljaviinerit, kupillinen teetä ja kynttilänloiste kummityttäreni seurassa olivat lämpimämpi vaihtoehto kuin samoilu Tampereen yössä. Mutta aika aikaa kutakin.

Toivottavasti eivät poloiset opiskelijat kovasti palellu viilenevässä yössä.