Mielikuvitusystäviä

Viikonloppuna on saatu nauttia upeista ulkoiluilmoista. Aurinkokin on paistanut.
Minä olen kierrellyt rantoja ihailemassa hienoja talvimaisemia.
Samalla olen leikkinyt suurta jäljestäjää ja tutkinut lumeen jääneitä eläinten jälkiä.
Muitakin merkkejä villieläimistä on löytynyt.
Nyt pelkään, että olen jo antanut mielikuvitusystävillekin mahdollisuuden. Katselin järven lumista pintaa. Katseeni osui kaukana kulkevaan tummaan hahmoon. Se oli selvästi eläin, joka kulki saaren suunnasta mantereelle päin jäätä pitkin. Ketuksi se oli liian iso. Kumara käynti ei ollut kauriin kulkua. Mitä jää jäljelle? Susi? Vai oliko matkassa mielikuvituseläin? Sanokaa nyt ihmeessä, että susi se oli!
Kyllä aina pitäisi olla kiikarit kaulassa, että pääsisi tarkistamaan havaintojaan.