Ruskamelontaa

Viikonloppuna oli sopiva keli poiketa ruskamelonnalla.
Villasukat jalassa varpaat pysyivät lämpimänä. Viltti pepun alla penkilllä lisäsi melontamukavuutta.
Tyynestä järven pinnasta heijastuivat syksyiset värit.
Kaislikko oli jo ruskehtavan sävyinen.
Puissa vielä riitti värejä.
Veden pinta oli todella alhaalla. Mökkirannassakin rantaviiva oli karannut ulapalle päin viisi metriä kesän huippulukemista.
Kallion kylki loisti monissa eri sävyissä.
Joutsenperhe piti palaveria.
Syksy tulee, tuumasivat.

Ruskaretki Kilpisjärvelle

Vietimme syksyisen lomaviikon Kilpisjärvellä ystävien kanssa. Ensin matkasimme Helsingistä Kolariin yöjunalla. Kolarista vuokrasimme käyttöömme tila-auton, johon kuusi henkeä mahtui mukavasti tavaroineen.
Kilpisjärvellä meitä odotti Airbnb huoneisto komeassa hirsirivitalossa.
Olohuoneessa oli riittävästi tilaa oleskelulle.
BBC:n lähetys Elisabetin hautajaisista pysäytti meidänkin puuhat hetkeksi ja kokoonnuimme niitä seuraamaan TV:n äärelle.
Terassilta seurasimme olosuhteita Saanalla. Parina yönä ihailimme revontulia taivaalla.
Saanan valloitus onnistui kauniina syyspäivänä.
Kaikenlaisia leppoisia retkeilijöitä pysähtyi kanssamme juttusille. Tässä on Terde-nalle taskumatkalla. Isä oli luvannut kiikuttaa lapsensa nallen Saanan huipulle.
Upeita ruskamaisemia ja kävelyreittejä oli runsaasti tarjolla Kilpisjärvellä.
Retki Norjan puolelle Skibotniin ja uimaan Jäämerelle oli helposti toteutettavissa, sillä ajomatka Kilpisjärveltä oli vain 50 kilometriä.
Ruokaa teimme välillä itse ja porinkäristyksetkin lisukkeineen onnistuivat, vaikka poroa ei meinannut mistään saadakkaan. Ruokapaikkoja Kilpisjärvellä oli muutamia. Hyvät pitsat saatiin Kilpiksestä ja hieno illallinen hotelli Cahkalin ravintolassa.
Vuosittaiset rapujuhlat olivat yksi Kilpisjärven matkan kohokohta, josta postaan vielä erikseen.
Paluumatkalla bongasimme porojakin. Niitä oli enemmän Äkäslompolon suunnalla kuin Kilpisjärvellä. Kuski sai olla tarkkana, kun porot tassuttelivat tien yli. Hassulta tuntui ihmispaljous Äkäslompolon Jounin kaupalla, kun olimme tottuneet niin hiljaiseen elämään Kilpisjärvellä. Maisematkin muuttuivat etelää kohti eli Äkäslompoloon tultaessa.
Aiemmissa postauksissani on tarkemmin retkistämme ja mm. lyhyestä piipahduksesta Ruotsin puolella. Hieno kokemus oli tämä ensimmäinen matka Kilpisjärvelle. Kyllä Lapin ruskaretkessä on taikaa. Kiitos erinomaiselle matkaseurueelle!