Viikonloppuna oli sopiva keli poiketa ruskamelonnalla. Villasukat jalassa varpaat pysyivät lämpimänä. Viltti pepun alla penkilllä lisäsi melontamukavuutta. Tyynestä järven pinnasta heijastuivat syksyiset värit. Kaislikko oli jo ruskehtavan sävyinen. Puissa vielä riitti värejä. Veden pinta oli todella alhaalla. Mökkirannassakin rantaviiva oli karannut ulapalle päin viisi metriä kesän huippulukemista. Kallion kylki loisti monissa eri sävyissä. Joutsenperhe piti palaveria. Syksy tulee, tuumasivat.
Meidän mökkirannassa asustaa varsin kesy sorsapoikue. Olen nähnyt naapurien syöttävän niitä. Meidän rannassa ne ovat jääneet ilman herkkuja. Kovasti kyllä rupattelemme niiden kanssa. Aika kova homma emolla on paimentaessaan yhtätoista poikasta. Kiva on seurata niiden kasvamista.
Kevät on kovassa puristuksessa pakkasöiden välissä. Jäät eivät ole vielä sulaneet mökkijärvestä ja pihassakin on varjoisilla paikoilla lumikasoja. Lintuja on jo näköpiirissä kevätleikeillään ja sitkeimmät kukkaset availevat kukintojaan. Minä olen yrittänyt auttaa kevättä kaivelemalla reittejä sulamisvesille. Iloiset purot pulputtavat eteenpäin. Tulee ihan mieleen lapsuuden leikit.
Blyygi Blumsteri 