Meillä on taloyhtiöllä oma facebook sivu. Siellä ihmiset laittavat kiertoon tarpeettomia tavaroitaan. Minä lähetin kiireen vilkkaa viestiä nuorelle herralle, jolta jäi muutosta ylimääräiseksi vanha laatikosto. Ikean 20 vuotta vanha mallisto kelpaa meille oikein hyvin. Kun pölyt pyyhittiin niin alta paljastui aivan kelpo huonekalu. Toisen roska on toisen aarre. Nyt saadaan paikka kauppakasseille, talouspaperille, lahjapussukoille, laskuille jne. Laatikoston päälle on kiva laittaa kukat esille…. kierrätysmaljakkoon, kuinkas muuten.
Pikku hiljaa olemme asettuneet uuteen kotiimme. Muusikkoystävät tulivat ilahduttamaan musiikillaan, kun moni vieraistamme tuli käymään meillä vasta ensimmäistä kertaa. Ajatella, niin aika kuluu nopeasti. Melkein vuoden olemme jo asuneet keskustassa. Sibeliusakatemian kasvatit Vija Moore ja Merve Abdurrahmani toivat pirteän ja kansainvälisen musiikkituulahduksen syksyiseen päivää. Musiikin juuret olivat niin suomalaisessa kuin myös latvialaisessa ja albanialaisessa musiikissa. Yleisö piti kuulemastaan ja pommitti esiintyjiä konsertin jälkeen kysymyksillään. Vieraat toivat nyyttärihengessä pöytään maistuvia herkkuja. Iloinen puheensorina ja jälleennäkemisen riemu täyttivät kodin.
Välillä elämässä on jaksoja, jolloin tuntuu, että on kuin pikajunan kyydissä. Asemat vilahtelevat silmien ohi, mutta pysähtymään ei ehdi. Meidän pikajunan matka alkoi, kun lokakuussa pitkäaikaisen kodin tavarat siirrettiin uuteen osoitteeseen kaupungin keskustaa. Tuskin olimme saaneet tavarat hyllyihin, kun jo siirryimme muutaman viikon kuluttua uuteen osoitteeseen sisäilmaongelmien saattelemana. Toisen muuton jäljiltä osa tavaroista etsii edelleen paikkaansa. Loppu hyvin, kaikki hyvin sillä olemme olleet oikein tyytyväisiä uuteen kotiimme. Nämä kaksi muuttoa yhdistettynä teinin muuttoon opiskelijaboksiin, mökin rakennusprojektiin ja muutaman kuolinpesän tyhjennykseen on kuitenkin ollut sellainen kombo, että mielellään ei mitään muuttoja lähiaikoina, kiitos. Nyt on ollut vajaan vuoden aikana riittävästi tätä lajia. Muuttojen ohessa on saateltu viimeiselle matkalle pari isovanhempaa ja yksi eno. Viimeisimmät muutaman viikon välein. Läheisen lähtö pysäyttää aina, tulee se sitten hitaasti hiipuen tai yllättäen. Jäljelle jääneille jää paljon selviteltävää ja organisoimista hautajaisineen ja muine yksityiskohtineen. Surutyö on vielä oma lukunsa. Nyt vain toivon kirkastuvia kevätpäiviä ja tasaista matkantekoa hetken aikaa.
Blyygi Blumsteri 