Viime viikon hulavanteen pyöritystreenit olivat yhtä tuskaa. Vatsalihakset tulivat tosi kipeiksi. Kyljet olivat parin päivän jälkeen aivan mustelmilla ja niin hellät, että hyvin alkanut hulaajaura piti keskeyttää viikonlopuksi. Eikä se vanne kovin montaa kierrosta pyörinyt, kun jo tipahti lattialle.

Maanantain kunniaksi voin todeta, että se pyörii sittenkin…ainakin toiseen suuntaan. Nyt saan jo monta kierrosta pyöritettyä. Meidän teini, maisteri Hula, antoi tiukat ohjeet, että peppu pitää pyöriä eikä niinkään vyötärö. Sillä homma lähti pelittämään. Jostain syystä toiseen suuntaan ei oikeaa liikerataa ole vielä löytynyt, mutta haudutellaan, kyllä se sieltä löytyy. Ei pidä siis lannistua muutaman päivän jälkeen vaan ottaa vähän taukoa ja jatkaa sitten. Hauskaa on taas!

Kyllä on päässyt pahasti ruostumaan hulavanteen pyöritystaitoni! Edellisestä kerrasta onkin jo jokunen vuosi kulunut. Piti se minunkin hankkia tuo ihmeitä tekevä hittituote. Tarvitaan vain 13 minuuttia päivässä vanteenpyöritystä ja vyötärölihavuus on karistettu. Näin ovat tutkimukset hehkuttaneet. Työpaikalla tänään yksi pyörittäjä kertoi vyötärön kaventuneen kuusi senttiä kuudessa viikossa.

Mutta hitsit kun en meinannut saada vannetta pysymään ilmassa kuutta sekunttiakaan kerralla. Hiki tuli hirveä, kun teini taputti kovempaa tahtia vieressä. Naureskeli vielä mokoma, kun minä keskityin kieli pitkällä. Toinen työkaveri kertoi, että kyljet olivat mustelmilla ensimmäisen viikon ja pakko oli pitää taukoa. Vanteella on painoa vähän reilu kilo ja kyllä se kyljissä tuntuu vaikka on pehmusteet välissä.

Helpompaa on kellahtaa jumppamatolle ja venytellä hetki. Tämä hulavillitys on nyt niin suosiossa, että monta viikkoa sain odottaa ennen kuin vanteita saatiin maahantuojalta. Huomenna pitää taas yrittää, jos vanne ja lanne pyörisi notkeammin.