Hiihtäen jäällä

Sukset kaivettiin varaston pohjalta. Vanhat monot saivat uudet nauhat. Mitään tekosyitä en keksinyt, kun kelikin oli priima. Ensimmäinen tämän talven hiihtoreissu tuli tehtyä.

Jäällä oli pari senttiä lunta. Se oli juuri sopivasti. Rauhallisella tahdilla kiertelin järven jäällä reilut viisi kilometriä. Tuulta ei ollut nimeksikään. Kaulassa oli naskalit, mutta paras turvallisuustae taisi olla vieressä kulkevat mönkkärin jäljet. Jos mönkkäri pärjää, niin miksei hiihtäjäkin. Vaikka kilometrejä ei tullut paljoa, niin paidanselkämys kuitenkin kastui hiestä. Mukavaa vapaapäivän puuhaa!

Teeren pulputus

Aamuaurinko houkutteli minut aikaiselle hiihtolenkille. Pakkasta oli mittarissa viisi astetta. Lumi oli jään pinnalla kova. Suksia laittaessani kuulin jostain vahvaa linnunpulputusta. Kipaisin hakemaan kiikarit kaulalle. Yksinäinen teeripoika yritti kutsua morsiammia aamutreffeille. Olisi varmaan toivonut nuorempia kumppaneita, mutta minä olin ainoa aamuvirkku. Muutama päivä sitten seurailimme lintujen kosiomenoja kolmen kimpassa. Tänään oli yksi onneton huhuilemassa. Taisi jäädä kimppakivasta ulkopuolelle. Nyt kuulin yksinäisen pulputtajan äänen ja varmistuin siitä, että kysymyksessä oli teerenpelit, ei metsokukon lemmenluritus.
Samalla hiihtolenkillä jäälle tuli menoani seuraamaan yksinäinen töyhtöhyyppä. Seuraa taisi sekin etsiä.
Mies on putsaillut pääsiäisen aikaan pönttöjä lintupariskunnille. Tästäkin pöntöstä löytyi edellisten asukkaiden kodin rippeitä. Pesijöitä on siis todistetusti ollut.