Elokuvateatteri oli viimeistä paikkaa myöten täynnä. Vähän tuntui oudolta olla niin isolla porukalla kokoontumassa. Eväspussi valmiina odotimme jännityksellä elokuvan alkua. Ja sitähän sai tovin odotellakin, kun mainoksia oli niin paljon.

Juonta paljastamatta voin todeta, että perinteiset auto- ja muut koneistokohtaukset olivat näyttävää katsottavaa. Peltiä ruttaantui vanhaan malliin. Mukana ollut teini ihmetteli, miksi elokuvassa oli niin paljon erilaisia alkoholikohtauksia. Hmmm..kuuluu elokuvan luonteeseen, totesimme. Samalla havaitsimme, että Bond -leffoissa ei enää tuprutella sikareita tai savuteta muuta kuin auton renkaita. Kukahan mahtoi olla viimeisin tupakoiva Bond? Musiikki oli mukavaa, erityisesti kuubalainen meno. Arvovaltainen arviointiryhmämme tuumasi, että elokuvassa oli enemmän psykologista jännitettä kuin aiemmin. Ihan kelpo katseltavaa, miltei liian jännittävää minulle, joka en ole jännärityyppi. Käsilaukkua tiukasti rutistamalla selvisin kuitenkin loppuun saakka. Seurueemme jatkoi Mäkkärin kautta jälkipeleihin ja spekuloimaan elokuvan antia turvallisesti olohuoneen sohvan ääreen.