Tunnelmia Dubrovnikista

Tässä vielä muutamia tunnelmakuvia Dubrovnikista. Aamut aloitimme vanhan kaupungin kahvilassa kävelykadun varrella herkkukroisanttien äärellä seuraillen heräävää kaupunkia.

Päivällä kaupungissa riitti vilinää, kun risteilymatkailijat kulkivat nähtävyyksien perässä, kuten mekin.

Huoneistohotellimme oli aivan vanhan kaupungin keskustassa. Siellä olimme paikallisten keskellä ja nautimme kotoisista katunäkymistä.

Dubrovnik oli huhtikuun alussa todella sopiva matkakohde. Ilma oli mukavan keväinen, turisteja ei ollut liikaa, lento ei ollut liian pitkä jne. Dubrovnik on paikka, jonne menisin mielelläni uudelleen. Katsottavaa riittää myös lähiympäristössä.

Naku-uinnilla Adrianmeren aalloissa – Dubrovnik

Dubrovnikin vanhan kaupungin muureilta näkee lähellä olevan Lokrumin saaren. Vanhan kaupungin satamasta pääsee sinne kymmenessä minuutissa lautalla. Liput voi ostaa jonottaessaan lautalle. Halusimme pienelle merimatkalle ja Lokrum oli hyvä vaihtoehto, kun aikaa ei ollut koko päivää.

Lautat kulkevat talvikaudella noin kerran tunnissa ja vilkkaimpana kesäaikaan vartinkin välein. Pyrimme huhtikuun alussa kulkevalle sunnuntain ensimmäiselle lautalle klo 10, mutta jono oli liian pitkä ja jäimme rannalle. Meidän ei kuitenkaan tarvinnut odottaa seuraavaa aikataulun mukaista vuoroa. Lautta kävi heittämässä kyyditettävät kymmenen minuutin matkan päähän ja tuli sitten noutamaan meidät.

Lokrumin saarella on paljon patikointipolkuja. Laivalaiturin läheisyydessä on pieniä rantakuppiloita, joista saa syötävää ja juotavaa. Me tavoittelimme huipulle eli saaren keskiosassa sijaitsevalle vanhalle linnakkeelle. Kasvitieteellisen puutarhan kautta kiertäen näimme kevään merkkejä sekä saarella majailevia riikinkukkoja ja kaneja. Mutta aika monta rappuja, askelmaa ja jyrkkää nousua piti astella ennen kuin pääsimme ihailemaan komeita maisemia.

Pienen linnakkeen laelta oli upeat maisemat joka suuntaan. Toisessa suunnassa näkyivät Dubrovnikin rinteet ja toisessa suunnassa Adrianmeren aallot. Istuimme kukkulalla penkillä ja nautimme hienojen näkymien lisäksi repussa mukana tulleita eväitä.

Paluumatkalla näimme ihmisiä piknikillä. Monessa paikassa oli penkkejä ja pöytiä. Vessat löytyivät alueen reunalta. Rannalla oli kalastajia onkiensa kanssa. Pienellä suolaisen veden sisäjärvellä, ”Kuolleella merellä”, oli muutama uimari ja sunnuntaipäivän nautiskelija.

Meillä olivat paidat läpimärkiä mäkikiipeilystä ja tavoitteena siinä vaiheessa Adrianmeren virkistävät aallot. Olimme lukeneet netistä, että saarella on nakuranta, jossa voi heittää vaatteet rannalle ja nauttia naturistin elämästä. No, mikä ei tapa, se vahvistaa! Päätimme siis ottaa ensiaskeleet julkiseen naturistin elämään. Ei kai mökkiuintiretkiä lasketa tähän? Turistikartta ei paljastanut nakurannan sijaintia, eikä viittojakaan sinne löytynyt. Tiedustelujemme pohjalta paikka kuitenkin löytyi.

Muut naturistit odottelivat vielä kesän saapumista, mutta me avantouimarit avasimme kesäuintikauden Adrianmeren aalloissa. Kasasimme vaatteet rantakiville ja ei muuta kuin uimaan.

Kaikki Lokrumin rannat ovat varsin kivisiä ja kallioisia. Rantahietikkoja on turha odottaa. Kallioille on kuitenkin rakennettu rappusia, joita pitkin pääsee uimaan. Hommat olivat vielä vähän kesken talven jäljiltä, mutta kyllä me keinot keksimme, että veteen pääsimme. Rantasuihkussa huuhtelimme suolat pois ja kuivattelimme turkkimme tuulessa. Juhuu, mikä retken huipennus nakuna kahden kesken nudisturannalla ja Adrianmeren aalloissa!

Seikkailunhaluisille tiedoksi, että parhaiten nakurannalle pääsee lähtemällä Lokrumin lauttarannasta vasemmalle, perherannan ohitse kohti saaren alavasemmalla olevaa polun päätä. Katso tässä postauksessa olevasta kartasta suuntaa. Kyltti kertoo, milloin olet perillä. Matkailu avartaa 🙂

Kroatialaisia viinejä

Kroatialla on pitkät perinteet viininviljelyssä. Meille saakka vain eivät kroatialaisten viinit yllä. Alkon listoilta löytyy pari valkoista ja punaista viiniä ja siinä kaikki. Dubrovnikissa pääsimme maistelemaan paikallisia erikoisuuksia.

Viinibaari Malvasija Wine Bar vanhan kaupungin ytimessä pienellä kauniilla Dropceva sivukadulla on saanut nimensä Dalmatian rannikkoalueen ylpeydestä Malvasija -rypäleestä. Malvasijassa pääsimme maistelemaan viinibaarin omia tuotteita eli Metkovicin tilan viinejä.

Viininviljelijä Božo Metkovicin tytär Gerda pyörittää baaria. Kävimme parina iltana hänen vieraanaan maistelemassa viinejä ja juttelemassa viininviljelystä Kroatiasssa. Vietimme maistuvia ja mukavia hetkiä hänen kanssaan.

Božo Metkovic on varsinainen viininviljelyn Pelle Peloton, joka rohkeasti kokeilee uusia rypälelajikkeita ja yhdistelmiä. Tila sijaitsee muutaman kymmenen kilometriä Dubrovnikista etelään ja on Kroatian eteläisin viinitila lähellä Montenegron rajaa.

Kroatian erikoisuuksia ovat niin Malvasija kuin Graševina. Maistelimme niitä ja monia ihastuttavia Metkovicin tilan tuotteita. Kroatialaiset viinit yllättivät positiivisesti. Ihmettelimme, miksei niitä ole enemmän meillä saatavana. Tuotanto on kuitenkin suhteellisen pientä ja menee enimmäkseen lähialueiden käyttöön. Viinit kuitenkin olivat todella hyviä.

Wine Bar Malvasija on mainio paikka tutustua kroatialaisiin viineihin. Viinien seuraksi voi tilata hyviä juusto- ja kinkkulautasia. Gerda on ystävällinen emäntä ja hänen kanssaan oli mielenkiintoista jutella kroatialaisten elämästä muutenkin. Suosittelen ehdottomasti poikkeamaan Gerdan juttusilla. Paluumatkalla ostimme Dubrovnikin lentokentältä Metkovicin Malvasijaa kotiintuomisiksi. Voidaan sitten Suomessakin muistella Kroatian maukkaita viinejä.

Wine Bar Malvasija