Baletin lumo ja todellisuus

Illuusio näyttämöllä on vuoden 2018 lopulla julkaistu Liisa Palinin ja Merja Tuohimaan kirja, joka kertoo baletin lumosta ja todellisuudesta. Kirjoittajat ovat itse tehneet uransa balettitanssijoina, joten tarttumapintaa aiheeseen heiltä löytyy.

Tässä nyt julkaistussa kirjassa olisi aineksia moneen kirjaan. Siinä käydään läpi pääkohtia Palinin ja Tuohimaan Kansallisbaletin vaiheista. Molempien taiteilijoiden elämästä saisi aineksia jo sellaisenaan parin elämänkerran verran.

Suomen Kansallisbaletin tuoreempi historia odottaa kirjoittajansa. Tässä teoksessa on siihen paljon materiaalia, jota kertyy kuin vaivihkaa Palinin ja Tuohimaan tarinoiden myötä.

Baletin maailma on lumoava, mutta kirja tuo hyvin esille myös sitä karumpaa puolta, joka pitää sisällään paljon työtä, kilpailua esiintyjien kesken ja pettymyksiäkin. Jossain kohtaa kirja saa mielestäni vähän terapiaistunnonkin piirteitä. Itse en tiedä, kuinka tuossa maailmassa olisin voinut pärjätä, mutta onneksi muut ovat osanneet hommansa ja valmistaneet yleisölle upeita elämyksiä hikeä ja vaivaa säästämättä.

Ballerinat maalailevat kirjassaan myös suomalaisen balettikoulutuksen visioita. Pitkään uraa tehneinä tanssipedagogeina heillä on näkökulmia näihinkin pohdintoihin. Kirjassa tulee vastaan runsaudenpula, sillä kirjoittajilla on paljon sanottavaa. Maallikolle monet kirjan nimet ovat tuntemattomia. Tallennettu tieto toki on hyvä käsikirja historian kokoajalle, mutta vähän raskasta tavalliselle lukijalle.

Kirja on mielenkiintoinen sukellus baletin maailmaan. Sen lukeminen tuo uusia näkökulmia katsomossa istuskelijalle saati sitten balettimaailmaa paremmin tuntevalle. Kirjassa olevat tanssijoiden haastattelut ovat mielenkiintoista luettavaa. Yhden kirjan voisi tehdä kokoamalla vaikka näitä tanssijoiden haastatteluja ja muistoja lempirooleistaan. Siihen liitettynä muutama mehevä menneen ajan draama tai vuosisadan rakkaustarina taiteilijamaailmasta kiinnostaisi varmaan lukijoita. Eiköhän niitä kehkeydy baletin arjessa käsi kädessä työn kanssa. Monta paria on löytänyt toisensa baletin piireissä. Muutama esimerkki löytyy tästäkin kirjasta. Kirjassa on myös paljon ja ihania kuvia. Jos kaikkia nimiä ei jaksa lukea, niin kuvat kyllä puhuvat puolestaan!

Tämän postauksen kuvissa ovat vaaleanpunaiset suutari Jorma Sainion Suomen kansallisbaletin ballerinalle käsityönä tekemät balettitossut 1980-luvulta. Alempana olevat tummemmat tossut kuuluivat maailmankuululle venäläiselle tanssijalle Maija Plisetskajalle. Carmenin tanssin lumon eteen tehty työ näkyy näissäkin 1970-luvulla tanssituissa tossuissa.

Neito kauneimmillaan

Seitsentoista vuotisna on neito kauneimmillaan!

Juhlimme jo viikonloppuna teinin synttäreitä vohvelipannun äärellä, mutta varsinaiselle juhlapäivälle olimme varanneet liput balettiin. Teini on saanut useimmiten lahjansa jonkin tapahtuman merkeissä. Tänä vuonna hän toivoi pääsevänsä balettiin ja sinne sitten suunnattiin.

Korkokengät laitettiin jalkaan ja päälle kaunis mekko. Teinin mekko oli mummon vanha Kaisu Heikkilän luomus ehkä 1960-luvulta. Koko oli aivan passeli ja teini tyytyväinen uusvanhaan vihreään leninkiinsä. Minulla oli päällä oopperalaulaja Eini Liukko-Vaaran monet juhlat nähnyt pikkumusta. Kierrätys oli siis illan teema pukeutumisen osalta.

Baletti Pieni merenneito on iki-ihana vanha klassikko, joka oli saanut esitykseen moderneja elementtejä. Yleisölle jaetut 3D-lasit loivat taikamaailmoja. Pääosan esittäjä Yimeng Sun onnistui roolissaan erinomaisesti. Teini vähän valitti ensimmäisen näytöksen levottomuutta, mutta minuun se teki kyllä vaikutuksen. Loppua kohden tarina huipentui hienoihin tanssisalikohtauksiin.

Väliajalla nautittiin kakkua ja kuohuvaa juhlan kunniaksi. Esityksen päätyttyä teini purjehti seitsemäntoista vuotiaan varmuudella ulos salista kohti avaraa maailmaa. Onnea suloinen teini!

Idän joutsenet Töölönlahdella – Joutsenlampi

Idän joutsenet ovat lentäneet Töölönlahdelle. St. Petersburg Festival Ballet esitti Finlandia-talolla Joutsenlampi baletin. Tšaikovskin tuttu musiikki ja taidokkaat joutsenet lavalla varmistivat mukavan balettinautinnon. Hienoja tansseja ja pukuloistoa oli tarjolla koko illan verran. Mummo ja teini tykkäsivät, niin minäkin. Elävää orkesteria kyllä kaipasin, sillä musiikki tuli nauhalta. Yleisössä oli paljon innokkaita pikku ballerinan alkuja ja venäjänkielistä yleisöä. Aplodeista päätellen he olivat kovin innoissaan. Mielelläni lähtisin kuitenkin paikan päälle Pietariin baletteja katsomaan, jos vain sopiva tilaisuus tulee. Balettia Pietarissa