Räsymatto sopii täydellisesti suomalaiseen kansallismaisemaan. Parempaa mökkimattoa ei olekaan kuin perinteinen räsymatto. Meillä räsymatot asuvat kesäisin rantaterassilla. Vanha laudoitus saa uutta pontta matoista. Eikä haittaa vaikka matot olisivat jo parhaat päivänsä nähneet. Mukavia ne ovat joka tapauksessa jalan alla, pehmeitä ja lämpöisiä. Omat kutomat ovat tietysti kaikkein rakkaimpia, mutta hyvin kelpaavat kierrätyksestä ja roskalavoilta saanut matotkin.Mattopyykillä värit kirkastuvat.Ja ah sitä kesäistä mäntysuovan tuoksua!Räsymatot kunniaan!
Tänä keväänä heti kun maat sulivat kunnolla siirsin kaksi vanhaa villiviiniä mökkipihaan ranta-aitan seinustalle. Leikkasin villiviinit ennen siirtoa niin että oksiin jäi parinkymmenen sentin kasvustot. Tällaisina nysäpehkoina ne oli helppo siirtää. Toisen kasvin juuri vähän vaurioitui siirrossa ja minua jännitti, mikä on lopputulos. Villiviinit näyttävät viihtyvän hyvin. Sain ne aikoinaan 2000-luvun vaihteessa työpaikkaa vaihtaessani vanhoilta työkavereilta. Yksi kolmesta kasvista kuoli vuosien varrella. Halusin ehdottomasti saada ne mukaan uuden mökin pihaan. Ne odottelevat nyt mahdollista pergolaa tai muuta rakennelmaa, jossa saa kasvaa vapaasti. Kovasti varoitellaan niiden tuhoavan talojen rakenteita jne. Mutta toistaiseksi ne saavat ilahduttaa kauniilla hirsiseinällä.
Viime kesänä haaveilin vanhoista kalaverkoista, joita voisin ripustaa mökin seinälle koristeeksi. Kyselinkin vähän sellaisten perään, mutta vielä ei silloin tärpännyt.Vähänkö oli riemu suuri, kun löysin roskalavalta laatikollisen vanhoja verkkoja. Melkomoisella setvimisellä sain kolme verkkoa sellaiseen kuntoon, että ne ovat edukseen mökin seinällä.Nyt kaikki ohikulkijat voivat olla vakuuttuneita siitä, että mökissä asuu varsinainen kalastajaperhe. Eivät onneksi tiedä, että verkot ovat reikiä täynnä ja me täysin uusavuttomia. Nippa nappa edes kalojen perkaaminen meiltä onnistuu. Siitä viis, verkot ovat kauniita.Samalla reissulla pelastin vanhoja emaliastioita ja -vateja. Ne matkaavat kolmen perheen koristeeksi. Sokerina pohjalla on tämä kaunis kippo. Sen kanssa joutui oikein tekemään töitä, että sai sen ongittua lasinkeräysastian pohjalta. Mutta nyt se on päässyt uuteen kotiin. Kaunis löytö!Mikähän lie tämänkin kipon tarina? Toisen roska on toisen aarre.
