Lumikukkia

Kävin tutkimassa mökkirannassa jään paksuutta. Samalla ihastelin jään päälle kasvaneita lumikukkia.
Rannassa jään paksuus oli noin kolme senttiä. Virtapaikoissa vesi oli vielä vapaana. Sen verran oli jäätä, että en saanut irti veteen pudonnutta lämpömittaria. Mutta vielä ei ollut paksuutta niin, että kelkalla olisin lähtenyt jäälle. Kajakkikausi taitaa kuitenkin olla ohitse.

Tauluja uuden kodin seinille

Uudessa kodissa löysimme ensimmäistä kertaa paikan Jan Jämsenin fraktaalitaululle olohuoneesta. Taulu oli aiemmin teinin huoneessa, mutta ison kokonsa takia se jäi meille eikä matkannut opiskelijaboksiin Tampereelle.
Sisustus alkaa pikku hiljaa muotoutua, kun tauluja venkslailee eri paikkoihin.
Ensimmäinen yhteinen tauluhankintamme huutokaupasta eli Onni Ojan taulu on edelleen esillä. Aikoinaan se ostettiin edellisten sohvien väriin sopivaksi. Tukkasotkat tulivat häälahjaksi ja loput linnut ovat lentäneet meille vuosien varrella.
Nyt ne sopivat hyvin yhteen sorsiemme kanssa.
Marita Liulian teos ja Finlandia-talon marmori ratsastavat toisella aallolla.
Jenni Tieahon pajutyössä on jotain samaa. Taitavat kuulua samaan taideperheeseen.

Kukkien muutto uuteen kotiin

Muuton yhteydessä joutui monta kukkaa autuaammille kukkamaille. Ei ollut mitään järkeä siirtää ihan kaikkia raakkuja uuteen kotiin. Kukat ovat haastavia muutettavia ja siksi kuskailin niin kainalossa paikasta toiseen. Otin riskin, enkä suojannut niitä ja yksi kukista onkin osoittanut mieltään ja pudottanut lehtiään. Taisi olla sen verran iltapakkasta ilmassa, että olisi pitänyt olla varovaisempi. Osa kukkasista oli niin korkeita, että päädyin katkaisemaan ne ja juurruttamaan matalampana, jotta ne olisi helpompi siirtää.
Uudessa kodissa ei ole yhtäkään kukkalautaa ikkunan edessä. Niinpä on pitänyt keksi uusia paikkoja kukille. Lattialle ja pikkupöydälle olen kerännyt kasveista kompaktin vihernurkkauksen. Väriä tuovat Latviasta tuodut meripihkalamppu ja -tuikut. Edellisten omistajien jäljiltä saimme kuparisia suojaruukkuja, jotka sopivat mainiosti kupariselle pöydälle. Onneksi ikkunat ovat alhaalla niin valoa pitäisi riittää.
Kun kodin nimi on Sorsala, niin mikä sopii sen paremmin kuin kukkien kätköissä majailevat kukkavahtisorsat.