Sateen jälkeen maisema oli täynnä vahvoja värejä. Taivas oli tumman puhuva.Ruskan monet värit ovat muuttuneet keltaisen ja vihreä eri sävyiksi.Kohta siirrymme ruskeaan kauteen.Luonto on puhunut taas kerran.
Illat tuntuvat lyhyiltä, kun pimeä alkaa jo tulla niin aikaisin. Kaikkea ei ehdi päivän valolla, vaikka kuinka yrittäisi olla sukkela. Melontareissu alkoi vasta auringon laskettua.Villasukat jalassa ei pääse meloessa paleltamaan, vaikka kesälämpö on jo hävinnyt. Käsineet on pitänyt ottaa käyttöön.Asensin kajakin nokkaan taskulampun, kun unohdin ottaa mukaan otsalamppuni. Tutulla melontareitillä osaan kulkea melkein silmät ummessa, mutta ehkä joku valon kajastus on hyvä satunnaisille kulkijoille. Pimeässä illassa oli kiva katsella rannan valoja.Kotivalot johdattivat omaan laituriin.
Henrika Laxin Pyhiinvaeltaja-sarja pohjautuu valokuviin, joita hän otti matkoillaan Ahvenenmaalta Ruotsiin ja takaisin. Hän kuvasi asemia ja terminaaleja, ohikiitäviä maisemia autolautan ja maanalaisen ikkunoiden läpi, sadepisaroita ja merta lukuisilla edestakaisilla matkoillaan.Pyhiinvaeltajan tavoin hän matkusti yli meren oppiakseen lisää pyhyydestä ja löytääkseen jotain uutta ja outoa. ”Ikkunoiden päällä sateen pisaroita. Ensin pieniä tiivistyneitä. Ne kerääntyvät yhteen ja niistä tulee vähitellen puroja, jotka risteilevät ikkunaruudulla. Vesi juoksee ja juoksee. Maailman kyyneleet ohuella pinnalla.”Henriikka Lax – Pilgrim Galleria Pirkko-Liisa Topelius 25.10.2020 saakka.”Olen pyhiinvaeltajan tervehdys. Olen myrskyisä meri ja suuri vesi.”
