

Venematkalla Valliriutalle meille selvitettiin sukeltamisen alkeet. Opettelimme, kuinka maskin voi tyhjentää vedestä, kuinka korvat puhalletaan auki paineen vaikutuksesta ja kuinka saadaan varahappiletku, jos tulee hätätilanne. Jokaisen tuli osata kertoa käsimerkein, oliko kaikki kunnossa. Sovimme, että vedestä on mahdollista palata takaisin, jos ei tunnu hyvältä. Meidän piti suorittaa kirjallinen testi, jossa tarkistettiin, että kaikille oli selvinnyt teoriaopetuksen pääkohdat.
Vaappuvin askelin peruutimme veneen reunuksille istumaan. Tiesimme, että sukellusliiveissä oli ilmaa, joka piti meitä pinnalla, kunnes olisimme valmiita syvyyksiin. Käsillä otettiin maskista kiinni ja selälleen kallistaen loiskahdettiin veteen. Pää ei kolissut veneen reunaan, eivätkä varusteet uineet päältä merten syvyyksiin, niinkuin pelkona mielessä oli käynyt. Hetken hakemisen jälkeen löytyi suunta kohti pintaa.
Opettaja odotti meitä vedessä pelastusrenkaan kanssa. Kokoonnuimme hänen viereensä. Olo oli jännittynyt kuin ensimmäisenä koulupäivänä. Toinen käsi oli pohjaan kulkevassa köydessä ja toinen käsi opettajan kädessä. Yksi kerrallaan vähensimme ilman liiveistä ja matka kohti viiden metrin syvyydessä olevaa pohjaa alkoi. Vähän väliä pysähdyimme tasaamaan paineen vaikutusta korvissa. OK-merkillä tarkistettiin, että kaikki oli kunnossa.
Pahimman alkujännityksen lauettua ei enää tuntunut kammottavalta kuunnella omaa hengitystä ja katsella ylös kohoavia ilmakuplia. Parvi kaloja tuli ihmettelemään, kun me ensikertalaiset yritimme kiirehtiä oppaamme perään. Hän osoitteli erilaisia kaloja, koralleja ja mereneläviä. Aina niistä ei tiennyt olivatko ne eläimiä vai kasveja. Me ihastelimme ympärillä näkyvää vedenalaista maailmaa.
Haikin tuli menoamme ihmettelemään. Vähän se kierteli ympärillämme ja lähti sitten katsomaan jotain mielenkiintoisempaa. Onneksi olin jo snorklausreissulla tavannut ensimmäisen riuttahaini. Ensituttavuutta tehneellä hollantilaispojalla naama kalpene kauhusta. Hai on aina hai.
Puolen tunnin sukelluksella kävimme seitsemän metrin syvyydessä. Olo oli mahtipontinen uuden aluevaltauksen jälkeen. Kertomista riitti runsaasti, kun palasimme takaisin. Kokeneet sukeltajat hymyilivät ymmärtäväisinä vierellä.
Kauniina ja lämpimänä sunnuntaiaamuna kukonlaulun aikaan suuntasimme askeleemme kohti pienvenesatamaa. Laiturin vieressä keikkui vene iloisesti. Ympärillä häärivä henkilökunta toivotti vieraansa tervetulleeksi. Tavarat pakattiin ja vene otti suunnan ulkomerelle kohti riuttoja.
Matkalla meille kerrottiin huumorilla höystettynä snorklauksen saloja. Tärkein oppi oli, että snorklausmaskin lasi täytyy siivota syljellä kunnolla ettei se höyrysty, kun mennään veteen. Poikien lasit ovat kuulemma yleensä kirkkaammat kuin tyttöjen….
Sopivana snorklausasuna suositeltiin t-paitaa, puntillisia sortseja ja aurinkorasvaa litrakaupalla. Koko päivän kelluskelu vedessä voi kostautua. Seuraavana päivänä saattaa lähimpänä aurinkoa ollut ruumiinosa punottaa kauniin punaisena ja kipeänä.
Riutta on suojeltu alue. Sieltä ei saa ottaa mitään mukaansa. Riutta on myös elävä. Katkaistu tai vaurioitunut koralli kuolee ja on sen jälkeen menetetty.
Alus ankkuroitiin vakituiselle pysähdyspaikalleen. Parvi valtavia puolimetrisiä kalanvonkaleita suhautti vierelle odottamaan jokapäiväisiä tuliaisiaan. Veneen kannelta heitettiin leiväpalasia, joista kalat vesi kuhisten taistelivat.
Kauaa ei malttanut kannella istuskella. Hyppäsimme uudelleen veteen. Hai kaarsi saman tien paikalle. Hetken aikaa se kierteli ympäri aivan kuin tutkien lieneekö tuo sama omituinen ja kömpelö pärskijä kuin aikaisemmin. Kai se totesi, ettei vastapuolesta ollut edelleenkään taidokkaampiin esityksiin ja päätti lähteä paremmille kalavesille. Mekin saatoimme keskittyä ihmettelemään kaikkea muuta ympärillämme. Kuka olisi uskonut, mitä kaikkea pinnan alta löytyy. Minä menetin sydämeni tälle upealle uudelle maailmalle.
Ensimmäisen snorklauskokemukseni innoittamana olen maailmanympärysmatkallani poikennut usealle uudelle sukellukselle Australiassa, Uudessa-Seelannissa, Fijillä, Cookin saarilla, Havaijilla jne.
PS. Ja edelleen muuallakin maailmalla matkatessa…. Mutta näissä matkamuistoissa kirjoitan vain vuoden maailmanympärysmatkani kokemuksista.