Päämäärätietoisesti ohjastin arvokuljetukseni pitkin eteläisen Suomen pääväyliä kohti mökkipuutarhaa. Työkaveri ilahdutti minua lataamalla parkkipaikalla autoni perän täyteen hevosenlantaa ja ruusun juurakoita. Työkaveri ei enää kaivannut ruusuja niin ne lähtivät minulle kiertoon. Pienen sateen ripsuttelun saattelemana ruusut aloittivat uuden elämän mökkimme ruusutarhassa täydentäen aikaisempia kokoelmia. Ei ollut lannote ihan lähituotantoa, mutta hyvin se kulki mökkeilijän matkassa. Ja niille tiedoksi, jotka huolestuivat arvokuljetuksen hajuhygieniasta; lanta ei tuoksunut yhtään.
Sitten vain jäädään jännittämään ruusujen juurtumista ja kukkien puhkeamista. Kiitos työkaverille arvokkaasta lahjasta!
Blyygi Blumsteri 