Viikonloppuna oli sopiva keli poiketa ruskamelonnalla. Villasukat jalassa varpaat pysyivät lämpimänä. Viltti pepun alla penkilllä lisäsi melontamukavuutta. Tyynestä järven pinnasta heijastuivat syksyiset värit. Kaislikko oli jo ruskehtavan sävyinen. Puissa vielä riitti värejä. Veden pinta oli todella alhaalla. Mökkirannassakin rantaviiva oli karannut ulapalle päin viisi metriä kesän huippulukemista. Kallion kylki loisti monissa eri sävyissä. Joutsenperhe piti palaveria. Syksy tulee, tuumasivat.