Välillä elämässä on jaksoja, jolloin tuntuu, että on kuin pikajunan kyydissä. Asemat vilahtelevat silmien ohi, mutta pysähtymään ei ehdi. Meidän pikajunan matka alkoi, kun lokakuussa pitkäaikaisen kodin tavarat siirrettiin uuteen osoitteeseen kaupungin keskustaa. Tuskin olimme saaneet tavarat hyllyihin, kun jo siirryimme muutaman viikon kuluttua uuteen osoitteeseen sisäilmaongelmien saattelemana. Toisen muuton jäljiltä osa tavaroista etsii edelleen paikkaansa. Loppu hyvin, kaikki hyvin sillä olemme olleet oikein tyytyväisiä uuteen kotiimme. Nämä kaksi muuttoa yhdistettynä teinin muuttoon opiskelijaboksiin, mökin rakennusprojektiin ja muutaman kuolinpesän tyhjennykseen on kuitenkin ollut sellainen kombo, että mielellään ei mitään muuttoja lähiaikoina, kiitos. Nyt on ollut vajaan vuoden aikana riittävästi tätä lajia. Muuttojen ohessa on saateltu viimeiselle matkalle pari isovanhempaa ja yksi eno. Viimeisimmät muutaman viikon välein. Läheisen lähtö pysäyttää aina, tulee se sitten hitaasti hiipuen tai yllättäen. Jäljelle jääneille jää paljon selviteltävää ja organisoimista hautajaisineen ja muine yksityiskohtineen. Surutyö on vielä oma lukunsa. Nyt vain toivon kirkastuvia kevätpäiviä ja tasaista matkantekoa hetken aikaa.
Blyygi Blumsteri 
No onpa teillä ollut muutoksia. Otan osaa. Minun veli kuoli 2020 enkä päässyt koronan takia hautajaisiin.
TykkääTykkää
Voi Allu, olipa murheelista kuulla ettet päässyt veljeäsi saattelemaan. Se on kuitenkin tärkeä osa surun polulla.
TykkääTykkää