Kuninkaan kestit Turussa

Matkustimme Turkuun nauttimaan mm. Kuninkaan kesteistä ja muusta hauskasta. Varasimme hotellin yhdeksi yöksi. Hämmästelimme turistien määrää kaupungilla ja kiertelimme heidän kanssaan kiinnostavia kohteita.
Turun kuuluisa Funikulaari oli tällä kertaa kunnossa ja sillä kiipesimme Kakolan mäelle.
Kakolan mäelle vanhalle vankila-alueelle on rakennettu iso asuma-alue.
Turistikaupasta voi ostaa vanhasta vanginpukukankaasta tehtyjä essuja tai uunikintaita.
Lossilla sujuttelimme toist puolt jokke. Siellä minä bongasin museon, josta postasin aiemmin. Oluen ystäville löytyi sopivia piipahduspaikkoja. Ravintolalaivalta saatiin kalasopat, joilla selvittiin iltaan saakka.
Illaksi seurueellemme oli varattu pitkä pöytä ja Kuninkaan kestit ravintola Haraldista. Ovella sain minäkin ensimmäistä kertaa lunastaa sisäänpääsyn koronatodistuksella. Olipa se kerrassaan eksoottista.
Alkupaloiksi saimme niin lihaa, kalaa kuin myös kasviksia yhteisiltä valtavilta vadeilta. Ja olipa kyllä hyvää!
Pääruuaksi tarjottiin kolmea erilaista lihaa, kahta sorttia perunoita, kasviksia ja näiden päälle erilaisia kastikkeita.
Vähän piti jo himmailla, että tilaa jäi jälkiruuillekin. Lämpimät lätyt, kakut, suklaat, sorbetit, jäätelöt jne. täyttivät viimeisetkin pienet koloset vatsan perukoilla. Useampi tunti kului herkkujen äärellä syöden, juoden ja rennosti rupatellen.
Illalla innokkaimmat kiertelivät illallisen jälkeen vielä kaupungin klubeilla, toreilla ja turuilla. Olimme aivan varmoja, että vähään aikaan ei ruokaa tarvita. Mutta niinpä vain hotellin aamupalapöydässä oli seuraavana aamuna monta nälkäistä turistia. Osa suuntasi puuropöydästä kotia kohti. Me lähdimme sukulaisvierailulle ja sen jälkeen nautittiin vielä Turun antimista joen rannalla suosikkiravintolassani Tintåssa.
Ikkunasta katseltiin ruokaa odotellessa joen rannan kulkijoita.
Peurapaisti risottoineen oli suussa sulava. Kyllä meillä oli Turussa mahtavat kestit! Kotimatkalla piipahdimme Lohjalla ja sitten kotiin saunan lauteille.
Mies juhli kouluaikaisten ystävien ja seuralaisten kanssa pitkää ja vaiherikasta toveruuden polkua. Tämä oli minun mielestäni ihan hyvä syy lähteä niinkin kauas kuin Turkuun.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s