Kirjassa on paljon mielenkiintoisia perhekuvia mm. Intiasta sekä kirjan päähenkilön, Mariettan, kirjoittamia päiväkirjan otteita. Tarina on mukaansa tempaava, mutta minusta tuntui jotenkin kiusalliselta lukea sitä. Banerjee-Louhija ei päästä äitiään helpolla vaan toteaa moneen otteeseen ettei voi sietää äitiään. Samoin veli saa kuulla kunniansa perheen asioiden hoitamisessa. Tämä on varmasti kirjailijan vilpitön kokemus tapahtumista, mutta minusta suhtautuminen on jotenkin piinallisen syyttävä. Kirjan tekeminen oli Banerjee-Louhijalle intensiivinen prosessi. Se on toistaiseksi kirjailijan viimeisin romaani. Ihan kuin tekijä olisi oksentanut ulos kaiken pahan olon ja sitten sulkenut suunsa lopullisesti. No, hyvä jos häntä helpotti. Minusta tämä oli kiusallinen lukukokemus. Olisin ihan mielelläni seikkaillut äiti Mariettan mukana ympäri maailmaa vähän neutraalimman matkaoppaan mukana.
Blyygi Blumsteri 