Ylioppilaamme sai kunnian pitää puheen koulussaan. Tässä hänen ajatuksiaan.
Arvoisa juhlayleisö: rehtori, koulun henkilökunta, kotiväki, kaikki siellä etäyhteyksillä ja ennen kaikkea me ylioppilaat.
Vuosien ajan olemme opiskelleet ja tehneet töitä saavuttaaksemme tämän pisteen. Vuosista viimeisimmät olemme viettäneet yhdessä. Tietoja on kartutettu opettajilta ja oppikirjoista, jotta voisimme näyttää osaamisemme sitten ylioppilaskokeissa. Nyt niistäkin on onneksi selvitty.
Elämäntaitoja puolestaan olemme oppineet toisiltamme, opettajilta ja meitä ympäröivästä maailmasta. Tämän kaiken avulla olisi nyt tarkoitus jatkaa uusille teille.
Muistellaanpa hetki näitä yhteisiä vuosia.
Kun saavuimme lukioomme, pääsimme jo ensimmäisellä viikolla tutustumaan toisiimme ryhmäyttämispäivänä. Silloin kilpailimme luokat vastakkain muun muassa köydenvedossa ja soudussa. Ryhmähenki on kasvanut myös välillä juhlimalla yhdessä. Keräsimme niitä niin sanottuja lukiomuistoja.
Toisena vuonna saimme nauttia vanhojen päivästä, kun talon vanhimpien titteli ja vastuu jäivät harteillemme. Päivää oli valmisteltu pitkään opettelemalla tansseja ja koristelemalla liikuntasalia. Kuitenkin melko pian vanhojen jälkeen saimme ilmoituksen ”kahden viikon lomasta”.
Opiskelu siirtyi etäopetukseen ja moni ajatteli ottavansa nämä pari viikkoa rennosti. Tämä ”loma” kuitenkin venähti hieman. Aamutunnit omasta sängystä tulivat kaikille enemmän kuin tutuiksi. Välillä opiskelu sujui jopa paremmin kuin koulussa. Pitkät koulumatkat jäivät ainakin pois ja kotona sai opiskella rauhassa. Kuitenkin joskus tunneilla oltiin vain nimenhuudon ajan hereillä ja välillä herätyskello soi vasta aamutuntien jälkeen.
Abivuoden koulupäivät koulutalossa jäivät melko vähiin ja samoin myös monet perinteet. Onneksi saimme kuitenkin viettää useita teemapäiviä yhdessä koulussa ja saamme olla täällä taas tänään.
Koko koulu-uramme, siis yli kymmenen vuoden aikana, olemme kasvaneet valtavasti, tietysti fyysisesti mutta erityisesti henkisesti. Muutaman viime vuoden aikana jokainen meistä on myös muuttunut jollain tavalla.
Tavoitteet ja unelmat ovat ehkä vaihtuneet uusiin. Suunnitelmat ovat selkeytyneet tai sitten ne ovat muuttuneet epäselvemmiksi. Mikä ikinä tilanne onkaan, se on hyvä ja riittävä.
Esimerkiksi Yle on kuluvana keväänä uutisoinut siitä, kuinka vaikeaa on hyväksyä oma keskinkertaisuus. On kuitenkin paljon tavallisempaa olla keskinkertainen, kuin aivan huippu ja keskiverto on tarpeeksi. Kaikki eivät voi olla parhaita kaikessa ja se, että selviytyy, on jo hyvä.
Tänään on täysin samantekevää, millainen kirjainrivi päättötodistuksessa on piilossa. Kellään ei ole oikeutta vähätellä tai arvostella suorituksiamme näin jälkikäteen. Jokainen lakki on yhtä ansaittu ja jokaisen tulee olla yhtä ylpeä omasta saavutuksestaan.
Toisinaan asiat sujuvat helposti, mutta välillä suoriutuminen vaatii paljon työtä. Muista olla olettamatta, että kaikki näkevät ja kokevat maailmaa samalla tavalla kuin sinä, sillä se ei pidä paikkaansa. Erilaisuus on rikkaus ja jokaisen matka on yksilöllinen.
Jokainen meistä on ainutlaatuinen ja hyvä sellaisena kuin on. Juuri sinä olet maailman paras olemaan sinä. Aina voi pyrkiä parempaan ja eteenpäin elämässä, mutta emme koskaan ole valmiita. Ikinä ei myöskään tarvitse olla kukaan muu kuin oma itsensä.
Tänään juhlitaan yhtä elämän mittaisen matkan saavutusta. Tämä on jokaisen uuden ylioppilaan päivä ja meidän tulee olla erityisen ylpeitä siitä, mitä olemme nyt saavuttaneet. Olosuhteet eivät ole olleet kovin suotuisat, mutta kaikesta huolimatta olemme selvinneet.
Poikkeuksellinen on jäänyt kuvaamaan kulunutta vuotta ja meitä ikäluokkana. Kannetaan tätä sanaa ylpeänä, sillä juuri me olemme nyt tässä valkolakit päässä. Yksi etappi on takanapäin ja haluan kiittää jokaista teistä kaikesta ja toivottaa onnea matkallenne kohti uutta. Haluan myös kiittää kaikkien ylioppilaiden puolesta opettajia, taustajoukkoja kotona ja jokaista, joka on auttanut meitä tuoreita ylioppilaita pääsemään tähän pisteeseen elämässä. Tästä on hyvä jatkaa.
Blyygi Blumsteri 