St.Kildan rantakatu on viehättävä. Se on täynnä kuppiloita ja putiikkeja. Rannasta on ihana näkymä laivamastojen yli poukaman toiselle puolelle kohti kaupungin korkeimpien rakennusten silhuettia. Kadun varrella kuuntelin pari tuntia ihanaa harpun soittoa, toissapäivänä säkkipilliä, eräänä päivänä katselin akrobaatteja, jotka tempasivat yleisön mukaan esitykseen. Hauskuutta ja jännitystä riitti. Kaikenlaisia markkinapaikkoja, joissa taiteilijat ja käsityöläiset myyvät tuotteitaan, riittää joka puolella.
Jännitystäkin saatiin elämään, kun eräänä aamuna herätykseksi kuului: ”Fire, fire!”. Talossa olevassa kiinalaisravintolassa oli syttynyt tulipalo ja koko rakennus tyhjennettiin. Laittelin kenkiä jalkaan vasta kadulla ja kohta oli ympärillä useita paloautoja ja poliiseja. Tuli saatiin hallintaan, mutta savua tuli joka paikkaan vallan mahdottomasti. Taisi palaa kiinalaiskokilta pöperöt pohjaan
…näin siis matkakirjeessä tarinoita maailmanympärysmatkalta 1996. Melbournesta matka jatkui Australian itärannikolle.
Blyygi Blumsteri 
Kiitos mielenkiintoisesta blogista! En ole käynyt Australiassa, mutta on se listalla tuleville vuosille. Melbourne varmastikin olisi yksi poikettavista paikoista.
TykkääTykkää
Suosittelen kyllä lämpimästi. Se on yksi suosikkikaupungeistani.
TykkääTykkää