Yölukemista on riittänyt, kun olen kahlannut läpi Lucinda Rileyn yli 900-sivuisen Auringon sisar kirjan. Tämä on Rileyn Seitsemän sisarta – sarjan kuudes ja samalla tietysti uusin kirja. Olin vähän skeptinen kirjan suhteen, sillä harvoin tällainen sivumäärä tarkoittaa intensiivistä ja kiinnostavaa kirjaa. Nyt täytyy kuitenkin sanoa, että kirjassa säilyi alusta loppuun saakka jännite yllä.Kirja lähti liikkeelle New Yorkista vuonna 2008, kun sisaruksista viimeisin eli Electra selvittelee omaa sotkuista elämäänsä ja törmää tahtomattaan myös omiin juuriinsa. Kirja on mielestäni sarjan kantaaottavin. Matkan varrella puntaroidaan niin kolonialismin kuin rotusorron oikeutusta. Päälle kaatuva huumeongelma ja prostituutio haastavat kaikkia tekemään oman osansa niiden kitkemiseksi. Kirja ei ole kuitenkaan ahdistava. Riley istuttaa riveille toivon siemeniä ja tuttuun tapaansa tietenkin rakkautta ja romantiikkaa. Nyt jään odottelemaan jännityksellä sarjan keväällä ilmestyvää seitsemättä ja viimeistä kirjaa.
”Te tytöt ette tiedä, mutta isänne ja minä olemme molemmat toimittaneet etsintöjä, joiden vuoksi olemme joutuneet matkustelemaan ympäri maailmaa. Viime vuonna isänne sai juuri ennen kuolemaansa tietoja, jotka hän välitti minulle. Tänään olen uskoakseni saanut lopulta tarkemman vahvistuksen.” ”Mistä asiasta?” Ally kysyi meidän kaikkien puolesta. ”No, teidän pitää lukea tämä viesti, mutta on syytä uskoa, että kaiken tämän kuluneen ajan jälkeen olemme ehkä löytäneet puuttuvan sisarenne…”
Blyygi Blumsteri 