Matkamuistoja – Kirje Tasmaniasta

Lunawanna 24.10.1996

Tervehdys Australiasta. Paikka on tarkemmin sanottuna Tasmania, joka on Australian eteläpuolella. Tasmanian pääkaupunki on Hobart, jonne lensin Melbournesta. Hobartin edustalle asettui USAn suurin sotalaiva Carl Vinson 5500 hengen miehistöineen. Koko pieni kaupunki täyttyi merimiehestä. Minä päätin siirtyä rauhallisemmille kalavesille.

Olen nyt Hobartin eteläpuolella olevalla Brunyn saarella keskellä mänty- ja eukalyptusmetsää. Aamulla herään papukaijojen kisaan lähipuissa. Katson ikkunasta merelle ja totean, että päivästä tulee lämmin. Ikkunasta on merinäköala minne tahansa katsonkin. Sitten aamupala ja vähän matkan päähän toiselle rannalle keräämään laskuveden aikaan simpukoita päivälliseksi. Kun tuijottelen horisonttiin tiedän, että mitään ei ole minun ja Etelämantereen välissä. Pyöräilymatkan (6km) päässä on lähin kauppa, josta haen perunoita. Naapuri tuo lisukkeeksi juuri savustettua lohta.

Tätä paratiisia on minulle varattu pari seuraavaa viikkoa. Käytössä on kolme huonetta ja saunan saa lämmittää koska vain haluaa. Aurinko laskee kohta ja kengurut tulevat nukkumaan nurkan taakse. Päivät kuluvat sukkelasti luontoa ihmetellessä…..
Muutama sana Tasmaniasta ja Hobartista. Kaupunki on ihana uinuva pikkukaupunki. Kerrostaloja ei juuri ole. Kaupunki on Australian toiseksi vanhin kaupunki. Jokin täällä muistuttaa Suomesta, ehkä männyt. Ilma on kovin vaihteleva. Yhtenä päivänä voi olla neljä vuodenaikaa. Eilen oli yli 30 astetta lämpöä ja nyt arvioisin, että 15 astetta aamulla. Kevät täälläkin on kovin vihreä.

Vielä en ole ehtinyt pitkälle Hobartista. Port Arturissa kävin. Huhtikuussa siellä tapahtui 35 henkeä vaatinut joukkomurha. Ravintola, johon nuori poika ampui ihmiset on suljettu ja viereen rakennettu uusi. Rantaan on pystytetty muistopaikka, jonne ihmiset tuovat jatkuvasti kukkasia. Surullinen paikka. Port Artur on historiallinen paikka, jonne ennen tuotiin vankeja ympäri maailmaa eristyksiin.

Matkalla sinne näimme uskomattomia luonnon muovaamia paikkoja. Vesi kulki ihmeellisissä koloissa. Wellingtonin vuorelta näkyi yli kauniin Hobartin. Mutta kuten sanottu nyt on rauha mennyt kun amerikkalaiset tulivat kaupunkiin. Kaduilla näkee enimmäkseen näitä lyhyttukkaisia kestohymypoikia, nuorimmat 17 vuotiaita. Laiva on lähtenyt Amerikasta 6 kk sitten ja kulkenut kriisialueilla. Nyt tulivat lomalle. Ravintoloitsijat ja kaupat toivottivat innolla tervetulleeksi. Lomaa on viikon verran ja rahaa palaa, ainakin jos on uskomista pankkiautomaattijonoihin. Muut jonot näin tatuointistudion edessä ja ravintoloiden kulmilla.

Vallatkoot kaupungin. Minä lähden tutkimaan Tasmanian luonnonpuistoja, kohti Launcestonia, Sorell-järvelle, Bichenoon, Coles Bayhin jne.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s