Matkamuistoja – Snorklaten maailman ympäri

Tutustumiseni veden valtakuntaan alkoi Singaporessa. Yksi kaupungin vetonauloista on Sentosan saaren vedenalainen maailma. Joka puolella läpinäkyvien seinien takana pienet, isot, kirjavat, pilkulliset, raidalliset kalat uivat omassa elementissään. Mahan pohjasta kutkutti mukavasti, kun hai vilahti pään yli. Kuvittelin, miltä tuntuisi, jos lasiseiniä ei olisi. Ensimmäistä kertaa luonnossa pääsin kurkistamaan veden alle Australiassa Suurella Valliriutalla. Läheltä Cairnsia Mission Beachilta löytyi vene miehistöineen.

Kauniina ja lämpimänä sunnuntaiaamuna kukonlaulun aikaan suuntasimme askeleemme kohti pienvenesatamaa. Laiturin vieressä keikkui vene iloisesti. Ympärillä häärivä henkilökunta toivotti vieraansa tervetulleeksi. Tavarat pakattiin ja vene otti suunnan ulkomerelle kohti riuttoja.

Matkalla meille kerrottiin huumorilla höystettynä snorklauksen saloja. Tärkein oppi oli, että snorklausmaskin lasi täytyy siivota syljellä kunnolla ettei se höyrysty, kun mennään veteen. Poikien lasit ovat kuulemma yleensä kirkkaammat kuin tyttöjen….

Sopivana snorklausasuna suositeltiin t-paitaa, puntillisia sortseja ja aurinkorasvaa litrakaupalla. Koko päivän kelluskelu vedessä voi kostautua. Seuraavana päivänä saattaa lähimpänä aurinkoa ollut ruumiinosa punottaa kauniin punaisena ja kipeänä.

Riutta on suojeltu alue. Sieltä ei saa ottaa mitään mukaansa. Riutta on myös elävä. Katkaistu tai vaurioitunut koralli kuolee ja on sen jälkeen menetetty.

Alus ankkuroitiin vakituiselle pysähdyspaikalleen. Parvi valtavia puolimetrisiä kalanvonkaleita suhautti vierelle odottamaan jokapäiväisiä tuliaisiaan. Veneen kannelta heitettiin leiväpalasia, joista kalat vesi kuhisten taistelivat.

Sukeltajat lähtivät ensimmäisenä seikkailulleen. Me snorklaajat odottelimme kärsivällisesti vuoroamme. Kannelle tuotiin räpylät ja maskit snorkkeleineen. Vähän tuntui orvolta hypätä veneen vieressä kisaavaan kalaparveen. Laivapojat lohduttivat, että kalat syövät leipää, eivät snorklaajia. Ensimmäiset kalat tuli bongattua lähietäisyydeltä, sillä selässä pomppi monta kiloa tuoretta kalaa leipänsä perässä. Pienissä ryhmissä etäännyimme veneeltä. Aikansa vei ennen kuin pystyi hengittämään rauhallisesti. Mitä rentoutuneemmaksi ja varmemmaksi olo tuli, sitä enemmän pystyi ympärillään näkemään. Mikä ihmeellinen maailma sieltä avautuikaan. Kaikki ne kalat, joita Singaporessa olin nähnyt lasin läpi, olivat nyt tässä, melkein käsin kosketeltavissa. Riutta oli täynnä upean värisiä koralleja. Se oli kuin satumaa. Jättiläissimpukat jököttivät pohjassa kita ammollaan. Kalat olivat vähintään yhtä uteliaita tutkimaan minua kuin minä heitä.
Rentous loppui tykkänään ja snorklausputki maskeineen täyttyi vedestä, kun viimeinenkin Singaporen tutuista tuli vastaan. Muutaman metrin päässä mutkitteli valtava parimetrinen hai! Yhtään ei rauhoittanut etukäteen annettu tieto, että kyseessä on todennäköisesti vaaraton riuttahai. Hai se oli joka tapauksessa ja minun silmissäni vielä valtavan iso. Suunta otettiin snorklausparin kanssa käsi kädessä välittömästi takaisin veneelle. Tyystin unohtui ohje snorklata rauhallisesti, jos vastaan tulee hai. Vettä piti köhiä veneen kannella litrakaupalla keuhkoista.

Kauaa ei malttanut kannella istuskella. Hyppäsimme uudelleen veteen. Hai kaarsi saman tien paikalle. Hetken aikaa se kierteli ympäri aivan kuin tutkien lieneekö tuo sama omituinen ja kömpelö pärskijä kuin aikaisemmin. Kai se totesi, ettei vastapuolesta ollut edelleenkään taidokkaampiin esityksiin ja päätti lähteä paremmille kalavesille. Mekin saatoimme keskittyä ihmettelemään kaikkea muuta ympärillämme. Kuka olisi uskonut, mitä kaikkea pinnan alta löytyy. Minä menetin sydämeni tälle upealle uudelle maailmalle.

Myöhemmin matkallani Cookin saarilla Tyynellä merellä tapasin vannoutuneimman kalojen ihailijan. Fisher-koira saapui uskollisesti joka aamu samalle paikalle rantaveteen. Huomion herpaantumatta se tuijotti korallin kolossa uivaa kalaa häntä koko ajan innokkaasti heiluen. Me vietimme tuntikausia rinnakkain tuijottaen lumoutuneena vedenalaisen maailman ihmeitä,

Ensimmäisen snorklauskokemukseni innoittamana olen maailmanympärysmatkallani poikennut usealle uudelle sukellukselle Australiassa, Uudessa-Seelannissa, Fijillä, Cookin saarilla, Havaijilla jne.

PS. Ja edelleen muuallakin maailmalla matkatessa…. Mutta näissä matkamuistoissa kirjoitan vain vuoden maailmanympärysmatkani kokemuksista.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s