Minä ja merikotkat Suvisaaristossa

Harmaa taivas ja hämärtyvä ilta eivät lupailleet kovin kummoista luistelukeliä. Suuntasin kuitenkin toiveikkaana Suvisaariston retkiluisteluradalle työpäivän päälle. Jo rannassa tuuli antoi omia varoituksiaan. Säätiedotus näytti 10 m/s. Alkukilometrit piti puskea tasatyönnöllä, kun radan pinta oli melko epätasaista. Pentalan suuntaan käännyttäessä jää parani. Samalla tuuli puhkui siihen malliin, että tosissaan piti tehdä työtä eteenpäin päästäkseen. Upea näky avautui Pentalan yllä, kun kolme merikotkaa otti kaiken ilon irti ilmavirroista. Ne kaartelivat uljaana taivaalla. Päätin sitten olla minäkin harmittelematta tuulta. Nautin kotkien liidosta, upeasta merimaisemasta ja paluureitillä tuulen tarjoamasta ilmaisesta kyydistä. Ei harmittanut, että lähdin kympin lenkille, mutta kipin kapin huruttelin autolla kotiin lämpimään. Kuppi kuumaa teetä oli enemmän kuin paikallaan.

2 kommenttia artikkeliin ”Minä ja merikotkat Suvisaaristossa

  1. Anni 22.2.2021 / 20:16

    Kuulostaa kivalta, oispa ollu kiva nähdä kuvia retkeltäsi… mut kiitos tunnelma päiityksestä =)

    Tykkää

    • blyygiblumsteri 22.2.2021 / 20:27

      Olisin laittanut kuvia, mutta kännykästä loppui juuri akku kun meinasin ottaa kuvia. Se siitä ja vähän harmitti. Kotkatkin olivat niin lähellä, että olisivat voineet näkyä jopa kännykän kuvassa. Harmi, harmi. Yhdessä kohtaa jopa harkitsin, että olisin pyytänyt jotain vastaantulijaa ottamaan kuvan ja lähettämään kuvan kännykkääni. Oli kuitenkin niin kylmän tuulista etten raatsinut palelluttaa kenenkään näppejä.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s