Harmaa taivas ja hämärtyvä ilta eivät lupailleet kovin kummoista luistelukeliä. Suuntasin kuitenkin toiveikkaana Suvisaariston retkiluisteluradalle työpäivän päälle. Jo rannassa tuuli antoi omia varoituksiaan. Säätiedotus näytti 10 m/s. Alkukilometrit piti puskea tasatyönnöllä, kun radan pinta oli melko epätasaista. Pentalan suuntaan käännyttäessä jää parani. Samalla tuuli puhkui siihen malliin, että tosissaan piti tehdä työtä eteenpäin päästäkseen. Upea näky avautui Pentalan yllä, kun kolme merikotkaa otti kaiken ilon irti ilmavirroista. Ne kaartelivat uljaana taivaalla. Päätin sitten olla minäkin harmittelematta tuulta. Nautin kotkien liidosta, upeasta merimaisemasta ja paluureitillä tuulen tarjoamasta ilmaisesta kyydistä. Ei harmittanut, että lähdin kympin lenkille, mutta kipin kapin huruttelin autolla kotiin lämpimään. Kuppi kuumaa teetä oli enemmän kuin paikallaan.
Olisin laittanut kuvia, mutta kännykästä loppui juuri akku kun meinasin ottaa kuvia. Se siitä ja vähän harmitti. Kotkatkin olivat niin lähellä, että olisivat voineet näkyä jopa kännykän kuvassa. Harmi, harmi. Yhdessä kohtaa jopa harkitsin, että olisin pyytänyt jotain vastaantulijaa ottamaan kuvan ja lähettämään kuvan kännykkääni. Oli kuitenkin niin kylmän tuulista etten raatsinut palelluttaa kenenkään näppejä.
Blyygi Blumsteri 
Kuulostaa kivalta, oispa ollu kiva nähdä kuvia retkeltäsi… mut kiitos tunnelma päiityksestä =)
TykkääTykkää
Olisin laittanut kuvia, mutta kännykästä loppui juuri akku kun meinasin ottaa kuvia. Se siitä ja vähän harmitti. Kotkatkin olivat niin lähellä, että olisivat voineet näkyä jopa kännykän kuvassa. Harmi, harmi. Yhdessä kohtaa jopa harkitsin, että olisin pyytänyt jotain vastaantulijaa ottamaan kuvan ja lähettämään kuvan kännykkääni. Oli kuitenkin niin kylmän tuulista etten raatsinut palelluttaa kenenkään näppejä.
TykkääTykkää