Matkamuistoja Japanista IV

Yksi vielä puuttuu, matkamuistoja vuodelta 1996

Ihmiskunnan historiaa on kirjoitettu raskain vedoin Hiroshimassa. Ydinpommin jäljiltä jäänyt raunio ja palamaan laitettu ikuinen tuli muistuttavat meitä tapahtuneesta katastrofista. Rauhanmuseon videolta voi kuunnella niiden tarinoita, jotka selvisivät. Jokaisella hiroshimalaisella on kuitenkin aina joku joka ei selvinnyt. Myös Sachiko tiesi kertoa sukulaisistaan ja miehensä sukulaisista, jotka eivät selvinneet. Sachikon kahdelle suloiselle tytölle ne olivat vain tarinoita jostain menneisyydestä.

Sachikon perhe eli vaurasta elämää hyvällä asuntoalueella. Sachikon aviomies työskenteli sukufirmansa johdossa. Sachikokin oli ollut työssä samassa paikassa siihen saakka kunnes tytöt syntyivät. Isoisä antoi korkeasta iästään huolimatta vielä ohjeitaan firman suunnasta. Isovanhemmat pyrkivät pistämään Sachikon mielestä liikaa sormensa perheen asioihin.

Vapaa-ajalla perhe purjehti ja pelasi golfia. Perheessä oli kaksi autoa, jotta äiti pääsi kuljettamaan lapsia kouluun ja harrastuksiin. Omilla asioilla hän kävi, kun muu perhe oli poissa. Perheen isä esitteli viimeisimmät japanilaiset tekniikan ihmeet, joita talo oli pullollaan. Kauniisti hän puhui vaimostaan, joka oli kuin filmin kaunotar.

Illalla minulle laitettiin modernin perheen moderni illallinen viineineen. Isäntä kaatoi muina miehinä lasiin tilkkasen kallista kiinalaista juomaa. Pullon sisällä komeili kolme kuollutta käärmettä. Kulautimme juoman puistatellen kurkkuihimme. Skoolasimme yhteisille suunnitelmille tavata pohjoisessa Joulupukin maassa. Matka jouluna sinne oli ollut jo kauan tyttöjen toiveena. Isäntä vetäytyi tyttöjen kanssa yöpuulle. Me naiset jäimme parantamaan maailmaa.

Illan mittaan viinilasillinen toisensa jälkeen hävisi suihimme. Jutut syvenivät syvenemistään. Sachiko kertoi ajatuksistaan, minä omistani. Ihmettelimme niiden samankaltaisuutta. Sachiko nauroi, että olen varmaan hänen kauan kadoksissa ollut sisarensa.

Sachiko kertoi elämäänsä kohdanneesta suuresta surusta. He olivat miehensä kanssa toivoneet vielä yhtä lasta, poikaa. Perhefirmalle toivottiin jatkajaa. Raskaus oli edennyt onnellisesti jo pitkälle, kun tuli keskenmeno. Lääkäri oli kieltänyt enää yrittämästä uutta perillistä. Isovanhemmat olivat painostaneet poikaa hankkimaan uuden vaimon, joka voisi synnyttää firmalle jatkajan. Poika oli kieltäytynyt. He halusivat jatkaa yhdessä, Sachiko ja hän. Kuollut lapsi oli poika.

Kaiken paineen keskellä Sachikon mies sairastui vakavasti. He halusivat järjestää elämänsä uudelleen. Mies toivoi pystyvänsä järjestämään itsensä nuorena eläkkeelle. He suunnittelivat muuttavansa Uuteen-Seelantiin kiireettömän elämän keskelle.

2 kommenttia artikkeliin ”Matkamuistoja Japanista IV

  1. Allu 3.2.2021 / 17:08

    Hiroshima, my love. Pidin kaupungista.

    Tykkää

    • blyygiblumsteri 3.2.2021 / 17:13

      Samoin, pidin. Matkani traaginen yhdistelmä oli Hiroshima ja Havaijilla Pearl Harbor. Samalla reissulla kaksi totuutta ihmisen raadollisuudesta. Pysäyttävää.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s