
Ihastuin edelliseen lukemaani Rileyn kirjaan ja innolla tartuin tähänkin. Iso ongelma on se, että kirjoissa on yli 700 sivua ja kun niitä ei malta jättää kesken, niin koko yö menee lukuhommissa. Aloittelin kahdeksan maissa illalla ja kirja imaisi niin mukaansa, että viimeiset sivut sain luettua neljältä aamulla. Hesarin ropsahtaessa laatikkoon havahduin ajankuluun, mutta siinä vaiheessa oli niin vähän sivuja jäljellä, että mitäpä sitä turhaan hyvää lukuputkea katkaisemaan.
Kirja oli hyvä. Tuntui mukavalta, kun siinä oli sopivasti tuttuja henkilöitä edellisestä lukemastani Seitsemän sisaren -sarjan kirjasta. Kirja sijoittui Englantiin ja samalla tavalla tässä haettiin yhden adoptiosisaruksen juuria. Rakkaus astui peliin tässäkin juonessa.
Kyllähän sitä juhlitaankin joskus yömyöhään, miksei sitten voi joskus lukeakin yön tunteina. Eiköhän uni maistu ensi yönä ajoissa. Toivottavasti kirjasto ei ilmoita ennen viikonloppua, että seuraava varaus on saapunut. Ei sitä jaksa montaa yötä lueskella työviikolla.

Kirjastot auki?? Meillä koronakirjastokielto.
TykkääTykkää
Auki vain kirjavarausten nouto ja kirjojen palautus. Ei muuta oleskelua kirjastossa.
TykkääTykkää
Kiva kuulla toisestakin ahmijasta. Minä olen samanlainen lukija, joten työviikolla on ankarasti kielletty kirjan kansien avaaminen!
TykkääTykkää
Minäkin yritin kovasti taistella vastaan, mutta mieliteko voitti. Kotiväki katsoi tietäväisen näköisenä minua ja painui pehkuihin kun tiesi mitä seuraa avatusta kirjasta jota piti vilkaista vain ihan vähän.
TykkääTykkää