Blyygi Blumsteri

Lauantai-iltana Tokion laitamilla vanhat naiset ja miehet kipittivät puukengissään katua pitkin puuvillainen jukata yllään. Kylpytarvikkeet kannetaan tiukassa nyytissä kainalon alla. Muutama nuorempikin kylpyyn menijä näkyy joukossa. Tämä tapa mennä yleiseen kylpylään oli ennen Japanissa varsin tavallinen. Pienen kodin tilaa ei turhaan tuhlattu kylpyhuoneisiin.

Japanilainen emäntäni Sachiko oli aikaisemmin päivällä tiedustellut halukkuuttani lähteä hänen kanssaan kylpemään. Hänen modernissa taloudessaan oli toki jo omakin kylpyhuone. Niinpä sitten pakkasimme pyyhkeemme ja saippuamme ja lähdimme matkaan.

Kylpylän ovella ystävällinen isäntä kehotti meitä japanilaiseen tapaan riisumaan kenkämme eteiseen. Jalkaamme saimme talon sandaalit.

Naisten pukuhuoneessa kävi iloinen puheen sorina. Juttu katkesi hetkeksi, kun minä länsimaalainen astuin tuohon japanilaisten pyhättöön. Mahdoinko olla ensimmäinen vanhojen leidien siellä näkemä? Ystävällisesti hymyillen ja kumarrellen he toivottivat tervetulleeksi. Minä hymyilin ja kumartelin takaisin.

Japanilainen emäntäni oli jo etukäteen selvittänyt, että kylpylässä täytyy ihan julkisesti naisten kesken riisuuntua alasti. Uimapukuja ei käytetä. Yritin selvittää, että suomalainen sauna on yhtä alaston kokemus. Riisuimme vaatteet omaan koriin.

Peseytyminen ennen altaaseen menoa on hyvin tärkeää. Kykimme lattialla vieri vieressä. Jokaisella oli oma lautasen kokoinen minivati, johon otettiin vettä. Vadista loiskittiin käsin vettä päälle. Välillä saippuoitiin ja taas loiskittiin. Minun loiskutteluani seurattiin kohteliaasti viereltä. Hyvin loiskui katseista päätellen. Modernit suihkut odottivat turhaan ja toimettomina.

Luulen, että vaivihkaa nuo kaikki loiskuttelijat odottelivat, milloin minulla koittaisi h-hetki. Iloinen puheensorina lakkasi tykkänään, kun minä suuntasin askeleeni kohti allasta. Nyt rouvat eivät enää yrittäneetkään peitellä uteliaisuuttaan vaan aivan suoraan tuijottivat edistymistäni. Kaksi vanhaa rouvaa tuli altaan reunalle. Ymmärsin kyllä, että vesi on kuumaa.

Olin jo etukäteen sisukkaasti päättänyt, että vaikka nahka kiehuisi päältä, niin sekaan vain. Mutta kyllä tuo 45 asteinen vesi pisti hetken aikaa totuttelemaan. Kuulin naisten miltei aplodeeraavan, kun urheasti laskeuduin veteen istumaan. Puheensorina alkoi uudelleen. Ymmärsin, että rohkeuteni oli tyytyväisyydellä pantu merkille. Näin innokasta nyökkäilyä ympärilläni. Hetken päästä, kun veden lämpöön tottui, tuli todella rentoutunut ja onnellinen olo. Minäkin nyökkäilin ja hymyilin tyytyväisenä. Pitkään ei altaassa kuitenkaan jaksanut olla.

Hetken aikaa jäähdyteltiin ja loiskuttelin vilpoista vettä vadistani. Sitten lähdimme kokeilemaan mineraalivesiallasta. Allas oli reunustettu luonnonkivillä ja eristetty muusta alueesta kauniilla himmeänruskealla lasiseinällä. Vesi solisi alas pienestä putouksesta. Huoneessa kuului lintujen laulu. Vanhat rouvat olivat jättäneet minut jo omiin oloihini. He luottivat kai, että pystyisin kylpemiseni saattamaan kunnialla päätökseen. Siellä linnunlaulua kuunnellessani ymmärsin, missä osa tanka-runoista on saanut alkunsa.

Japanissa on useita ulkokylpylöitä. Naganoon lähellä on ulkokylpylä, johon kuuma vesi tulee suoraan maan uumenista. Vieri vieressä kylpijät nököttävät altaissaan. Sadan metrin päähän näköetäisyydelle tulevat villit apinat pesulle. Japanissa jopa joissain retkeilymajoissa on omat kuumat altaat.

Japanilaisten kylpemisestä on varmasti yhtä paljon tarinoita kuin suomalaisten saunomisesta. Kun menet Japaniin käymään, muista ettet yksityiskodissakaan polskauta länsimaiseen tyyliin kylpyhuoneessa suoraan ammeeseen. Ota vettä minivatiisi, roiskuttele ja loiskuttele onnellisena. Pois tullessasi kumarrat, hymyilet ja teet tilaa seuraavalle loiskuttelijalle. Se on kylpemistä japanilaisittain.