Meillä on ollut mökillä varsin villiä elämää. Viikko sitten saukko istuskeli laiturilla aamupesulla. Tänä viikonloppuna leikimme kuurupiiloa hirven kanssa. Hääräilin iltapuuhiani ulkona otsalampun valossa. Kulkiessani muistan ajatelleeni, että eipä näy tuoreessa lumessa yhtään eläinten jälkiä. Hommaillessani reagoin ääniin, jotka tulkitsin kuuluvan naapurin lasten äänekkäistä leikeistä ja miehen puuskutuksesta omissa puuhissaan. Takaisin mökille päin palatessani tajusin, että keskelle pihaa oli ilmestynyt hirven jäljet. Se oli pujahtanut ohitseni, kun minä kyykin varaston takana. Illan ja seuraavan aamun salapoliisijäljityksessä selvisi, että hirvi oli mitä ilmeisimmin molskahtanut vastarannan kalliolta järveen, uinut lahden yli meidän rantaan ja painellut siitä iloisesti pihan poikki muihin metsiin. Kyllä on villiä elämää! Iltahämärissä näin vielä haikaran varpaita uittamassa laiturin vieressä. Taisi olla jo kaverit kääntäneet nokkansa etelän suuntaan, kun ei niitä missään näkynyt.