Yksinäinen Jean huokailee hiljaa silmät ummessa monumenttinsa äärellä.Kun tarkemmin katson, niin luulen että kasvoilla on havaittavissa jonkinlaista tyytyväisyyttä. Sibelius monumentin äärellä on hiljaista. Ei näy turistin turistia mailla, halmeilla.Ymmärrän niin sinua, Jean. Minustakin on mukava ihailla Laila Pullisen teosta ilman ympärillä kuhisevia ihmislaumoja.Olin jo unohtanut, kuinka kauniita ovat putkien pinnat, taivaalliset urut! Taisin katsella niitä näin läheltä viimeksi luokkaretkellä nuorena teininä.Jean, tavataan taas. Lupaan etten kerro kenellekään, kuinka tyytyväinen olet hetken huilaustauosta turistilaumoja odotellessa.
Blyygi Blumsteri 