Tässä sitä vain istun ja ihailen omaa näppäryyttäni. Kaksi vanhaa 50-luvun nojatuolia sai uuden elämän, kun verhoilin ne uudelleen. Rohkeasti purin vanhat kankaat ja poistin murentuneet pehmusteet.
Liimasin tilalle uudet vaahtomuovit. Suihkutettava liima oli tehokasta, mutta sotkua tuli melkoisesti. Onneksi oli tilaa suihkia ja haista. Kuivatin liimat ulkona.
Vanhoista päällisistä sain kaavat, jolla leikkasin uudet kankaat. Kuosin valinta ei ollut ihan helppoa, mutta aikakaudelle sopiva tyyli löytyi perheäänestyksen perusteella. Lauritzonin sisustusliikkeestä sain apua pohdintoihin.
Systerin ompelukoneella hurautin saumat kohdalleen. Vaahtomuovin päälle laitoin verhoiluvanua. Säästin purkuhommista huonekalunauloja, joilla naputtelin kankaat kiinni. Muoviset puristimet helpottivat hommaa monessa kohtaa. Liimaushommissa hain pyykkipoikiakin lisäavuksi.
Viimeiset kankaat piti ommella käsin kiinni, mutta siitäkin selvittiin.
Hienot tuoleista tuli, näppärä emäntä kerta kaikkiaan. Ei voi kuin ihailla!
Hintaa kahden tuolin päällystämisestä tuli noin 200 euroa tuolia kohden. Kangasta jäi yli muuhunkin sisustamiseen. Liimaa kului paljon ja se oli kallista. Verhoiluliikkeessä tuolien uudistamisen kustannus olisi ollut moninkertainen. Työtunteja tuoleihin meni noin kaksitoista. Kangaskaupassa norkoilua ei lasketa, sillä se oli pelkkää huvia.
Blyygi Blumsteri 
Vau, miten kätevä olet käsistäsi ja pitkäpinnaisuuttakin löytyy!
TykkääTykkää
Pinna on alkanut pitenemään vuosien varrella…ja itsekehu lisääntymään 🙂
TykkääTykkää