Tuuli kuljettaa retkiluistelijaa

Vielä löytyi viikonloppuna luisteltavia jäitä Hämeen järviseuduilta. Vastatuuleen sai puskea sinnikkäästi, jotta pääsi eteenpäin. Rannat vähät suojasivat luistelijoita. Vaikka yöllä ei ollut pakkasta, niin jään pinta pysyi kovana ja hyvin luisteltavana.

Muitakin retkikuntia tuli jäällä vastaan. Retkiluistelijat tunnisti jo kaukaa isoista kelluttavista repuista selässä, jääsauvoista käsissä ja naskaleista kaulalla. Ilman niitä ei retkelle kannata edes ajatella lähtevänsä.

Me tarkistimme kartalta koordinaatit ja sitten matka jatkui.

Vastatuuleen puskeminen kulutti energiaa hyvän evästauon verran. Mikäs oli istuskellessa tuulensuojassa auringonpaisteessa järven horisonttia tuijotellen.

Takaisinpäin pääsikin sitten hyvin tuulivoimalla.

Kiitos aurinkoisesta retkiseurasta systeri ja Outi! Vauhti oli sopiva ja kuvia ehti ottamaan 🙂

Olikohan jo kevään viimeinen luisteluretki?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s