Karamazovit tyrmäsivät

Liian pitkä on liian pitkä ja jos punainen lanka katoaa, niin silloin ei auta mikään. Kansallisteatterin Karamazovin veljekset ei ollut tehty minua varten. Seela Sella ja Hannu-Pekka Björkman olivat taidokkaita, mutta hekään eivät pystyneet kannattelemaan Dostojevskin klassikon punaisia lankoja käsissään. Ohjaaja Samuli Reunanen oli löytänyt esitykseen paljon lupaavia elementtejä, mutta niitä oli minulle yksinkertaisesti liikaa ja yli kolmen tunnin esitys puudutti jo ennen puolta väliä. Ensi kerralla ei kannata yrittää parantaa koko maailmaa vaan pieni pala riittää, jos minulta kysytään… Vaikka näyttämöllä pomppivat lihaksikkaat duracell-puput ja viriilit nuoret näyttelijät, niin minä en jaksanut innostua. Vanhasta flyygelinraadosta näyttämölle rakennettu soitin oli kuin kalevalainen hauen leukaluusta rakennettu musiikkikone, hauska yksityiskohta. Esityksessä käytettiin seinälle heijastettua reaaliaikaista kamerakuvaa, mikä tuntuu olevan kovasti suosittua tällä hetkellä. Täysi uuvutustyrmäys iski kuitenkin väliajalla ja minä sekä seuralaiseni hiippailimme kotiin teekupin äärelle. Taide parhaimmillaan voimaannuttaa ja virkistää mieltä. Nyt meni voimat…

Esityksen tarjosi Kansallisteatteri ja kuvat Tommi Mattila.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s