Huumoria Munkki-klubilla

Huumori on vaikea taiteen laji. En koe olevani aivan huumorintajuton, mutta omat rajoitukseni tunnistan. Alapään huumori lähinnä tuskastuttaa minua ja rasististen vitsien kohdalla yleensä tunnen vain vahvaa myötähäpeää. Tilannekomiikka on minusta aivan parasta ja myönnän, että pieruhuumori saa minut joskus repeämään riemusta. Monesti huomaan, että hämäläiseen tyyliin jään analysoimaan huumorin sisältöä niin pitkään, että vasta seuraavana päivänä löydän tarinasta sen vitsikkään puolen. Huumoritapahtumat eivät siis varsinaisesti ole minun kulttuurilistallani ihan ykkösenä. Mutta koska se mikä ei tapa vaan vahvistaa, niin päätimmepä lähteä vahvistamaan itseämme Munkkiniemen ravintola Ukko-Munkkiin. Munkki-klubi on tarjonnut kesäkuusta lähtien kerran kuukaudessa stand up-komiikkaa ravintolan kabinetin puolella.

Lauantai-ilta oli saanut ihmiset runsaslukuisesti liikkeelle. Kabinetti oli viimeistä paikkaa myöten aivan täynnä. Me olimme varanneet jo hyvissä ajoin itsellemme pöytäpaikat. Illan aikana esiintyi useita aloittelevia ja ehkä jo pidempään esiintyneitä artisteja. Esityksien kautta elin kaikki tunteet ärsytyksestä myötähäpeän kautta vapauttavaan huumorin riemuun.

Empatiapisteet sai ehdottomasti symppis Hemppa eli Henrik Härkönen. Itselleen ystävällisesti naureskeleva koomikko oli rakentanut hauskan tarinan. Aurora Vasama ja Inka Valima toivat ansiokkaasti lavalle sävykästä naisenergiaa. Muista esiintyjistä tyydyn vain toteamaan, että olihan heilläkin hyvät hetkensä…

Pääesiintyjäksi Munkki-klubille saapui TV:stä tuttu, Venla-palkittu, Jukka Lindström. Nykyisin Belgiassa asuva koomikko on tullut yleisölle tutuksi toimimalla television Noin viikon uutiset ohjelman isäntänä. Hän on saapunut Suomen syksyyn vetämään kymmenen keikan stand up kiertuetta. Munkkiniemen keikka toimi hyvin lämmittelykeikkana.

Lindström on selkeästi kokenut sanailija. Hän nauratti kansaa tuomalla esille ulkosuomalaisia näkökulmia ja ruotimalla politiikan koukeroita. Hänen puolestaan ei tarvinnut potea myötähäpeää vaan saattoi keskittyä ilonpitoon. Ilta sai hyvän huipentuman.

Lopetan siihen, mistä aloitinkin. Huumori on vaikea taiteen laji. Siinäkin huomaa selkeästi, että harjoitus tekee mestarin. Kaikki ei ollut Munkki-klubin illassa miun maun mukkaan, mutta suosikkini löysin. Kylmän tuulisessa säässä kotiin marssiessa mieli oli kevyt ja naurun puhdistama.

2 kommenttia artikkeliin ”Huumoria Munkki-klubilla

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s